Iron Maiden

Steve Harris
3:35
Ei sooloja

Soitettu livenä joka ikisessä Iron Maiden konsertissa. Jo hyvin varhaisesta vaiheesta lähtien kappale on yleensä päättänyt konsertin varsinaisen osuuden.

Viralliset liveversiot löytyvät "Live after death"-tuplaliveltä 1985, "A Real Dead One"-livekokoelmalta 1993, "Live at Donington"-livelevyltä 1992, sekä "Rock in Rio"-livelevyltä 2002. Lisäksi neljä eri versioita "Eddie's Archive"-kokoelmalla vv. 1979-1988.

Ensilevyn lisäksi löytyy studioversio "The best of the beast"-kokoelmalta. Versio on Soundhouse tapes-sessioista 1978-79.

Iron Maiden on kaikkien Maiden-fanien "kansallislaulu". Se on mitä luultavimmin aivan ensimmäisiä kappaleita, mitä Iron Maiden-otsikolla on koskaan tehty. Kappaleen tekijäksi on järjestelmällisesti merkitty Steve Harris, vaikka joidenkin lähteiden mukaan ainakin kappaleen pääriffin olisi tehnyt varhainen Maiden-kitaristi Dave Sullivan.

Biisi on joka tapauksessa erityisasemassa Maidenin repertuaarissa, sillä mitään muuta Maiden-kappaletta ei ole soitettu joka konsertissa. Jo 70-luvulta lähtien kappaleeseen liittyi konserteissa jonkinlaisia erikoisefektejä. Alkuvaiheessa nämä tosin olivat vain esim. erilaisia päitä rumpupatterin yläpuolella, mutta myöhemmin kappaleen alkuriffi on ollut merkki siitä, että kohta rumpujen takaa ilmestyy lavalle Eddie.

Kappaleen teksti on kaksijakoinen. Iron Maiden tarkoittaa alunperin -ja tietysti edelleenkin- keskiaikaista kidutus/teloitusvälinettä. Kyseessä on puusta tai metallista rakennettu sarkofagi tai arkku, johon mahtuu ihminen sisälle. Arkun kanteen on kiinnitetty sisäpuoleen päin sojottamaan erilaisia piikkejä, jotka kannen sulkeutuessa lävistävät sisälläolijan. Variaatioita on monenlaisia. Joissakin tapauksissa kansi painuu kiinni omalla painollaan, jolloin lävistäminen tapahtuu hyvin hitaasti ja kuoleman kammottavuutta voi vain kuvitella. Uhrin veri valuu toimenpiteessä joko arkun alaosasta pitkin lattioita, tai sitten veret jäävät tiiviissä tapauksessa arkkuun.

Biisin teksti on toisaalta nähtävissä sadistisen kiduttajan suorastaan hekumalliseksi innostukseksi, kun tämä esittelee vehjettään. Laitetta esitellään mitä ilmeisimmin seuraavalle uhrille. Toisaalta sana Iron Maiden tarkoittaa myös bändiä itseään. Bändin fani rinnastetaan laitteen tulevaksi uhriksi, eikä Iron Maidenin syleilyltä voi välttyä kukaan.

Whoever, wherever you are...Iron Maiden's gonna get you, no matter how far.

Toinen (tai kolmas) merkitys Iron Maidenille tulee Britannian konservatiivisen puolueen johtajattaresta Margaret Thatcherista, josta leivottiin Ison Britannian pääministeri 70-luvun lopulla. Thatcher oli tiukka poliitikko, erittäin kovan linjan konservatiivi, joka paitsi sisäpoliitikkansa, myös ulkopolitiikkansa (mm.Falklandin sota 1982) ansiosta ansaitsi pian liikanimen Iron Maiden (tässä yhteydessä yleisimmin suomennettu rautarouva, kuin -neito, sillä Maggie oli naimisissa.)

Tätä tilaisuutta ja yhteissattumaa ei voinut olla käyttämättä ja niinpä Thatcher komeilee jopa kahden Maiden-singlen( Sanctuary ja Women in uniform) kannessa vuonna 1980.