Johdannot
JohdantoIron Maiden - Certified Awards in United Kingdom from 1978 to present
Albumit
A Matter of Life And DeathDance of Death
Brave New World
Virtual XI
The X Factor
Fear of the Dark
No Prayer for the Dying
Seventh Son of a Seventh Son
Somewhere in Time
Powerslave
Piece of Mind
The Number of the Beast
Killers
Iron Maiden
Killers
01. The Ides of March02. Wrathchild
03. Murders in the Rue Morgue
04. Another life
05. Genghis Khan
06. Innocent Exile
07. Killers
08. Prodigal Son
09. Purgatory
10. Twilight Zone
11. Drifter
Julkaistu: 2.2.1981
Ensimmäinen chart-entry: 28.2.1981
Kokonaisviikot listalla: 8
Hopeaa: 6.9.1982
Kultaa: 1.11.1985
Platinaa: -
(Tiedot UK:sta)
Keskustelua albumista
Kokoonpano albumilla:
Laulu: Paul Di'Anno
Kitara: Adrian Smith
Kitara: Dave Murray
Basso: Steve Harris
Rummut: Clive Burr
Drifter
Steve Harris4.49
1. soolo Dave Murray (1.29)
2. soolo Adrian Smith (3.03)
Soitettu livenä jo ennen ensimmäisen levyn ilmestymistä, vaikka julkaistiinkin studioversiona vasta Killers -albumilla. Pysyi osana Maidenin livesettiä Killer- , Beast- , ja World piece tour -kiertueilla, ollen lähes poikkeuksetta keikkojen vihoviimeinen "encore".Vuoden 1983 World Piece tour -kiertueen jälkeen soitettiin vasta vuoden 2005 "Early days" -rundilla, kun muisteltiin kiukulla vanhoja aikoja.."Early days" -kiertueella ei soitettu ihan viimeisenä, vaan sen jälkeen tuli vielä Sanctuary, joka korvasi Drifterin lopetusnumerona "Slavery" -kiertueesta lähtien vuosiksi eteenpäin.
Viralliset liveversiot löytyvät "Sanctuary" -singlen b-puolelta (Hysteerinen tallenne keväältä 1980 Lontoon Marquee -klubilta, jonka Maiden myi täyteen ennätysajassa, vaikka ensimmäinen levy ei ollut edes ilmestynyt!), sekä "Beast over Hammersmith" -livetallenteelta vuodelta 1982, Eddies Archive:lla.
Drifter on monien mielestä parhaimmillaankin "keskinkertainen" numero Iron Maidenin laajassa repertuaarissa ja myös Killers -levyllä.
Kappaleen voima ja pointti onkin nimenomaan live-esiintymisissä, joissa siihen saa edes jonkinlaista "munaa". Biisi on syntynyt Steve Harrisin mukaan lukuisten erilaisten osien summana. Keskikohdan blues- vedätykset ovat nuoren Dave Murrayn henkilökohtaisia taiteellisia perversioita.
Kappale edusti kuitenkin bändin alkutaipaleella merkittävää roolia lopetusbiisinä, johon jo 70-luvulta lähtien ympättiin "kettuiluhengessä" Stingin silloisen yhtyeen Police:n kaupallisesta hitistä Walking on the moon "yo-yo-yo" -kohta. Monet kuvittelevat, että yo-yo -jumitus on jotain brittiläisten futisfanien jumitusta, mutta alunperin se oli puhdas vidailu. Loistava yleisönhuudatustapa, kuitenkin, vaikka esim. World Piece -tourilla käytiin paikoissa, joissa ei tajuttu koko homman pointista höykäsen pölähtämää. Bruce "mokasi" huolella "Early Days" -kiertueen viimeisellä keikalla Hammersmithissa, Lontoossa, kun vedätti "yo-yo" -ta Running freen aikana..
Kappaleen teksti on moniselitteinen. Se on Maidenille harvinainen "rock and roll -lifestyle" tyyppinen tilitys yhden illan kissalle, joka aamulla jätetään hotelliin, kun kiertuemanageri patistaa taas taipaleelle. Harris oli kuitenkin nuoreksi mieheksi nähnyt noihin aikoihin jo yhtä ja toista, eikä vielä ollut "muijaa ja mukuloita" jarruna.
Jos haluaa heittäytyä syvällisemmäksi, sitä voi myös ajatella "Tappaja" -teeman huipennuksena, jossa pahimmallekin pirulle koittaa aina uusi huominen. Tosiasia kuitenkin on, että "Ajelehtija" tehtiin kauan ennen, kun koko "Tappaja" -teema (sikäli sellaista edes on) syntyi..