Rautaneito.com

80-luku. Ehdottomasti

Minusta on paras Dance of death. Se on sellainen ryhmäpotretti.
Sellaisesta mä tykkään.

No tuota...maiden on jossakin määrin hyvää surumusiikkia.
Varsinkin kun on todella väsynyt ja karhea ja vittumainen olo
niin sitä pistää soimaan vaikka Brave new worldin tai Fear of the darkin.
Tuo edellinen on niin kaunista, että sitä huudattaa, kun joku on kuollut.

Itse asiassa maiden ole ole onneksi muuttanut elämääni, mutta sellainen meilken tapahtui. Olin aivan hurja fani alussa, kun kuuntelin biisejä netissä. Meno on jo hieman rauhoittunut ja kiinnostui bändin jäsenistä musiikkiin oli alkanut voimistua. Nytkin haaveilen rumpalin soittamisesta(tai haaveilin...

Minusta ehdottomasti Dance of death.
Tulee heti mieleen Venäjän tsaarit kun sitä kuuntelee.

Minulle Dance of death on todella tärkeä, koska siihen mahtuu monia muistoja,
kuten kesä joka tulee aina mieleen. Se on myös ensimmäinen maiden-levy,
joka tarkertuu jokakerta korvakäytävään kummittelemaan kun kuuntelee.

Charlotte the harlot. Melodia on loistava!

Kaikki täällä ovat tosifaneja.

Äh.
Niitä on niin monia, etten edes jaksa laskea.
Sanotaan vaikka Dance of death.

Varmaan Number of the beastin aika oli todella hyvä!
Ihan tajutonta meininkiä. Mutta ei ihan elämää suurempaa!

Mukavia veikkoja kaikki. Ei muuta voi sanoa.

Kyllä maiden on edelleen musiikillisesti 80-luvulla bändin kultakaudella,
mutta hurjuus on pikkasen karissut.

Kyllä Iron Maiden on ykkönen. Silti diggailen kuunnella myös muita heavy-yhtyeitä.
Paitsi Megadeth, jota mä ihnoan.

Aivan saakelin hyvä juttu, että Harrisin tytär alkoi laulamaan.
Musahommat seuraa sukupolvelta toiselle.
Toivottavasti tytöstä ei kehiteittäisi uutta Jessica Simpsonia,
muuten syön hihani.

Paras D. Murrayn väsäämä kappale Charlotte the harlot.
Kivinkova klassikko!

Dickinson/Harris/Smith/Murray-linjalla mennään.

Kultaiset vuodet sijoittuivat livelevyyn ja Dance of Death- albumiin vuonna 2005.
Fanitus jatkuu, paitsi ei enää niin SUURENA moshauksena kuin silloin.
En ole koskaan nähnyt bändiä livenä.

No minulle ainakin Dance of Deathin balalaikkariffi, se kuulostaa niin mukavan venäläiseltä.
Sitten Wasted Yearsin alkuriffi ja Fear of the darkin liveversion kohta, jossa ihmiset hoilaa
laulun mukana. Ja sitten viimeisenä Gates of Tommorrow'n kitarariffi.

Jos olisin rock-kitaristi soittaisin ehdottomasti The Troopperin.
Ihan sika hyvä!

Minulla alkoi maiden-kuume 2005 ja jatkuu edelleen.
Ensin tuli kuunneltua Nightwishia ja sitten Iron Maidenia.
Molempia vieläkin. Hankin tulloin Dance of Death-albumin kokeillakseni miltä tuollainen
musa kuulostaa. Kolahti meikäläiselle kunnolla!

Minusta ehdottomasti Dance of death ja Number of the beast.
Kolmanneksi Somewhere in time.

Minäkin olen miettinyt tuota asiaa joskus. Se tuntuu kyllä jo ajatuksena pahalle. Vaikka maiden joskus lopettaa, silti musiikki on edelleen legendaarista. Ei sitä voi kukaan viedä pois! Mutta kyllähän siitä vähän tulee shokki. Minulle kävi just noin Nightiwishin kanssa. Aloin diggamaan sitä Once-alb...