Albumikeskustelua ja äänestys: Powerslave

Keskustelua Iron Maidenista ja kaikesta bändiin liittyvästä.

Moderator: The Killer Krew

Powerslave arvosana

1
1
0%
2
0
No votes
3
13
6%
4
103
50%
5
89
43%
 
Total votes: 206

Peke
Kärpästen Herra
Kärpästen Herra
Posts: 4785
Joined: Fri Jan 16, 2004 10:41
Location: Kotka/Karhulan Metallitehdas 48666

Post by Peke »

Kyllähän tämä levy nykyfiilisten ja nopeen tsekkauksen myötä nouseen yhdeksi parhaiksi.......

Run-Live-To-Fly-Fly To-Live-Aces High
Tämä yhtälö ei ole voittajaansa löyttänny....

Naureskelin itsekin kasarilla "hittimittari" ohjelmaa katsellessa, että "ompas maiden nyt yksinkertaisen biisin valinnu".... joo mutta laulas samat sävelet kun Bruce tai keksi ite yhtä hyvä biisi. Näyttää helpolta, mutta ei ole.

Sitten 2-minutes riffi joka oikeestaan aukes mulle vasta vähän aikaa sitten kun aloin sitä ite soittamaan.... jotkut asiat / herkut pysyy kauan pimennossa, jopa 22 vuotta :wink:

Powerslave- Rime Of The Ancient Mariner
Parasta hevii ja toimii, niin kauan kun maapallo pyörii
Into Iron Maiden Since 1983
Brain Damage

Post by Brain Damage »

Pienen tauon jälkeen matka jatkuu Egyptiin ja vuorossa Maidenin viides studiolevy. Tästä lähtee:

Powerslave (1984)

1. Aces High

Legendaarinen alkuriffi starttaa biisin Nickon päristellessä rumpujaan takana. Sitten biisin varsinaiseen pääriffiin, joka on vielä legendaarisempi. Huomio kiinnittyy heti hyviin kitarasoundeihin ja aivan mahtaviin bassosoundeihin. Rumpusoundissakaan ei mitään valittamista löydy. Bruce mukaan ja perussäkeistöön, jonka kautta pian mahtavaan kertosäkeeseen. Bruce vetää ehkä korkeimmat vokaalinsa koskaan Maidenin riveissä Adrianin tehdessä hienon kitaravingutuksen taustalla. Sitten väliosuuteen, jonka kautta sooloihin, jotka ovat Maidenin kovimpia koskaan. Ensin Daven nätti soolo, jonka jälkeen Adrianin upea soolo. Tässä biisissä Adrian pesee kyllä Daven mennen tullen. Sitten taas väliosuuden kautta säkeistöön ja viimeistä kertaa kertsiin. Kylmät väreet menevät selkäpiissä, kun Bruce päästää menemään: ''Aceeeess Hiiiiigh!''. Loppuun vielä alun riffi ja biisi on jo päätöksessään. Sanalla sanoen tämä biisi on legendaarinen. Maidenin paras aloitusbiisi. Parempaa avausta levylle ei voi toivoa. Tämän kun joskus vielä kuulisi keikalla, niin taju varmaan lähtisi. Täydellinen biisi.
5

2. 2 Minutes To Midnight

Pirun iskevällä riffillä räjäytetään biisi käyntiin ja heti on tunnelma katossa. Brucen laulu kuulostaa hyvältä ja Steve esittelee taitojaan bassonvarressa. Pian päästään kertsiin, jonka jokainen Maiden fani tuntee. Sitten taas lead-riffin kautta uuteen säkeistöön, jonka kautta kertsiin ja sitten onkin jo soolojen vuoro. Daven soolo on erittäin tunnelmallinen, jota seuraa kelpo Adrianin vinguttelu. Sitten hitaampiin osuuksiin ja pian taas lähdetään pääriffillä eteenpäin. On viimeisen laulusäkeistön vuoro ja vielä kerran kertsi vedetään tunteella. Biisin loppuosan vuoro ''Midnight, is all night!''-huudahduksineen. Vielä riffittelyä ja pari hienoa bassokuviota loppuun ja biisi on sitä myöten selvä. Yksi Maidenin ikiklassikoista, joka on aika monta kertaa settilistoissa ollut mukana. Hieman on tämäkin biisi kulunut ajan hampaissa, mutta mahtava se on, ei voi muuta sanoa.
5

3. Losfer Words (Big 'Orra)

Sitten levyn instrumentaalin kimppuun. Alun raskaat kitarat lupailevat ihan hyvää. Mukavaa riffittelyä, kunnes tulee melko tympivä tilutuskohta. Pian päästään taas riffittelyn ja biisi kohentuu taas jonkin verran. Nickon rumpaloinnille täytyy antaa erikoismaininta, hienoa kuultavaa. Sitten soolo-osuuksiin, jotka eivät ole kovin kummoiset. Soolon jälkeen tuleva väliosuus on kuitenkin aika hyvä. Sitten iloisen riffittelyn jälkeen taas biisin pääriffiin ja siihen tilutuskohtaan ja siihen biisi jo loppuukin. Maidenin heikoin instrumentaali, mutta ei huono. Sisältää joitakin tylsiä elementtejä, mutta on mukana jonkin verran hyvääkin.
3

4. Flash Of The Blade

Hienolla kitarariffillä aloitetaan ja rummut tulevat mukaan. Pian säkeistöön ja jälleen täytyy kehua Brucen tulkintaa. Sitten kertosäkeeseen, joka ei ole ehkä ihan paras mahdollinen, mutta ihan toimiva. Välisoitto ja uuteen säkeistöön ja kertsiin. Sitten soolo-osuuten, jos sitä nyt sellaiseksi voi sanoa, joka on biisin todellinen heikko kohta. Melko ärsyttävää tilutusta. Varsinkin se juuri ennen kertosäettä tuleva kohta. Loppu onkin sitten pelkän kertosäkeen hokemista ja loppuun vielä nerokas riffittely. Melko aliarvostettu biisi, jonka heikkous on ''soolo-osuus.'' Muuten ihan toimiva biisi ja olisi ehkä ihan mukava kuulla joskus livenäkin. Kokonaan Brucen tekemä biisi ja ihan hyvää työtä mies on tehnyt, varsinkin sanoituspuolella.
4

5. The Duellists

Ollaan levyn puolivälissä ja uutta biisiä kehiin. Iskevää riffittelyä heti alkuun ja sitten hienon laulumelodian sisältävään säkeistöön. Kertosäe hieman laskee tunnelmaa, vaikka ei se mikään huono toki ole. Uusi säkeistö ja kertsi ja sitten biisin melko pitkään väliosuuteen, joka sisältää komeaa riffittelyä ja hienoja bassokuvioita. Väliosuus onkin melkein biisin parasta antia. Dave ja Adrian pistävät parastaan ja tylsyys ei iske missään vaiheessa. Sooloista pidän myös todella paljon, Adrianin ehkä hitusen parempi. Väliosuuden jälkeen siirrytään taas perusriffiin, jonka jälkeen vielä kerran säkeistöön ja kertsiin ja homma on pulkassa. Tämäkin on mielestäni liian aliarvostettu biisi. Hienoja riffejä siellä täällä ja väliosuus on mahtava. Ainoa, joka laskee pisteitä on kertosäe, joka on tylsähkö verrattuna biisin muihin osiin.
4

6. Back In The Village

Hienoa riffittelyä alkuun ja biisi saadaan hyvin käyntiin. Bruce tulee vauhdilla mukaan ja hyvältä kuulostaa. Pian päästään jo kertosäkeeseen, joka on tämänkin biisin heikkous. Tylsää saman jauhantaa läpi kertosäkeen. Pian päästään väliosuuteen ja siitä Adrianin sooloon, joka on kyllä pirun kova. Sitten taas laulusäkeistöön ja toiseksi viimeistä kertaa kertosäkeeseen, jonka jälkeen vielä välisäkeistö ja viimeinen kertsi. Hyvä biisi, joka kärsii heikohkosta kertosäkeestä. Riffit ovat hyviä Brucen laulu on varsin miellyttävää. Sanoitukset nyt eivät ole mitkään parhaat mahdollisuudet, mutta eivät nekään nyt biisin tunnelmaa pilaa.
4

7. Powerslave

Sitten päästäänkin levyn nimikkobiisiin ja levyn kaksi viimeistä biisiä tiedossa. Alkaa raskaalla itämaisella riffittelyllä, jota seuraa Brucen upea tulkinta. Pian kertosäkeeseen, joka on erittäin upea taustalauluineen. Uuteen säkeistöön, jonka kautta jälleen kertsiin. Sitten alkaakin biisin väliosuus, jota seuraa Daven hidas soolo. Erittäin hieno ja tunnelmaa nostattava soolo höystettynä Steven komealla bassottelulla. Sitten päästään nopeisiin sooloihin, jotka ovat yksinkertaisesti parhautta. Ensin Adrianin tajuttoman kova taidonnäyte ja sitten hieno väliosuus ja sen jälkeen Daven mahtavuutta hipova soolo. Vittu tätä fiilistä näissä kitarasooloissa! Vielä kertaalleen mennään perussäkeistö ja kertsi ja biisi onkin lopussa. Tässä taas yksi sellainen biisi, jonka Maiden voisi hyvin ottaa settiin mukaan. Itämainen tunnelma riffit, soolot, sanoitukset ja kaikki ovat kohdallaan tässä biisissä. Toinen kokonaan Brucen kirjoittama mestariteos Revelationsin ohella.
5

8. Rime Of The Ancient Mariner

Viimeisenä vuorossa Maidenin kaikkien aikojen pisin biisi. Mahtava startti biisille, suoraan asiaan. Tajutonta riffittelyä, hienolla laulumelodialla varustettuna ja kovaa mennään. Biisi jyrää tasaisen kovaa eteenpäin ja hidastumista ei ole vielä tiedossa. Pian biisin tunnelma hieman latistuu, kun päästään kohtaan: ''There comes the mariner...'' Pari säkeistöä mennään ja sitten hidastetaan biisin hitaaseen osaan. Aavemainen tunnelmaa päälle, jota säestää laivan narina. Pian karmaisevaan puhekohtaan ja kylmät väreet kulkevat väkisin läpi selkäpiin. Aavemaista näppäilyä jatkuu vielä jonkin aikaa, kunnes biisiä aletaan startata uudelleen käyntiin bassottelulla. Kitarat ja Bruce mukaan. Sitten Brucen mahtava kiljaisu ja biisi jälleen kunnolla vauhtiin loistavien soolojen kera. Järjestyksessä Adrian, Dave. Pian päästään jälleen laulusäkeistöön ja biisi alkaa lähestyä loppuaan. Meininki jatkuu loistavana loppuun asti ja biisi ja samalla koko levy on päätöksessään. Tässä biisissä on vaan jotain niin maagista. Se pitää otteesaan koko kestonsa ajan ja aina jää ihmettelemään, että joko se loppui. Mestariteos Steven kynästä.
5

Korkeita pisteitä tuli biiseille ja se ei ole mikään yllätys, sillä levy on aina ollut itselleni se paras Maiden levy. Yksi kaikkien aikojen parhaista heavy metal levyistä, ellei jopa paras.

Keskiarvo: 4,4

1. Powerslave 4,4
2. Piece Of Mind 4,2
3. The Number Of The Beast 4,0
4. Iron Maiden 3,7
5. Killers 3,5
herrasöör
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 141
Joined: Sat Apr 15, 2006 17:20
Location: On The Edge

Post by herrasöör »

Powerslave on kyllä omasta mielestäni yks maidenin parhaimmista levyistä. Ainoat ''ei niin hyvät biisit'' ovat: Flash Of The Blade ja The Duellists, mutta muuten levy on kyllä todella hyvä ja kyllä noitakin biisejä kuuntelee, mutta kyllä Rime Of The Ancient Mariner on mun mielestä levyn paras biisi.
Last edited by herrasöör on Wed Jun 07, 2006 16:01, edited 1 time in total.
Don't forget, kids... The bigger your post count, the bigger your penis is.
Frontier90
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 335
Joined: Thu Dec 22, 2005 19:44
Location: Espoon herra

Post by Frontier90 »

Sori, mut toi on niin tyhmän näkönen toi Power Slave..se kirjoitetaan yhteen, ei erikseen.. sori pilkunnussinta.
Stratocaster
Azazel
Azazel
Posts: 6078
Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18

Post by Stratocaster »

Mitään tekemistä. Arvostelu.

Aces High 5

Klassikkokamaa, tappavaa sellaista. Kunnon harmoniariffillä pusketaan eteenpäin, PAM, tempo nopenee ja taas mennään. Tämä on varmaan kokonaisuutena yksi maailman toimivimmista biiseistä, uhoaa Lappis "söpömpi kuin Asa" Lappalainen mitä tahansa. :lol:
Riffit, melodiankuljetukset, kertosäkeen munissa asti tärisevä laulusuoritus...wau! Soolotkin on jees, Daveyn soolot vaan eivät enää tunnu missään Adrianin settiin verrattuna. Kitarasoundi on muuten kautta levyn ihan helkkarin hyvä. Tosin se, että jotkut sanovat Powerslavea Maidenin raskaimmaksi levyksi, on hivenen outoa, sillä kokonaisuus on kuitenkin melko kevyt. Montsegur on ainoa kunnon raskas Maiden-ralli. 8)
Aces High on eräs kaikkienaikojen suosikeistani. Ensimmäisiä todella kovaa vaikuttaneita Maidenralleja. Vieläkin muistan kun seiskaluokan talvella kävelin tuosta pellon poikki bussipysäkille, kuulokkeissa pauhaten Aces High. Aah!

2 Minutes To Midnight 5

Intron kitarasoundi on maailman tiukin, ei epäilystäkään. Kunnon kasaririffillä poljetaan tämä kuolematon klassikko käyntiin. Olen kyllästynyt tähän melko lailla, mutta nyt koitin ajatella neutraalisti, ja kyllähän tästä löytyy vieläkin se sama hohto mikä oli ensimmäisillä kuuntelukerroilla niin vahvasti läsnä. Tämä on niin laadullisesti parasta Maidenia, että ihan hymyilyttää.
Vasta lähiaikoina olen oikeasti kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka hyvin Bruce Dickinson teknisesti ottaen laulaakaan. Kun Kiske vetää March Of Timen kertsiä, tulee sellanen eihelvetti-fiilis, mutta melkein tämä Bruce heittää sitten aina itsensä edelle, kuitenkin. 8)
Adrianin soolo on jälleen tyylitajuista tavaraa, mikä on miehen kohdalla muodostunut itselläni täysin itsestäänselvyydeksi. Kovin mies ikinä.
Ei voi kiistää, 2 Minutes To Midnight on ehdoton klassikko, kovaa kasarimaidenia hyvillä soundeilla varustettuna, että näin.

Losfer Words 4,5

Repeilen jostain syystä Nickon alkuhuudolle tässä, ovat niin törkeän kuuloisia. :lol: Tässä biisissä on kunnon meininkiä. Tukeva yleissoundi oikein korostuu tässä, soundin ollessa hivenen voimakkaampi kuin edellisessä biisissä. Riffit ovat juhlaa, melodiat ovat juhlaa, kaikki on juhlaa. Wasted Years-riffi on kovaa kamaa.
Olen aina pitänyt tästä. RTTH-kirjassa dissattiin tätä täysin turhaksi täytekamaksi, mikä on mielestäni täysin typerä ilmaisu, eli siis minun mielipiteeni on oikea, Mick wallin väärä. :)
Kova biisi, hieno tunnelma, sopii levyn teemaan hienosti. Itseasiassa Voimaorja-albumilla varsin pätevänä tasoittajana toimiva kappale, sellainen mukava välietappi. Meikälle Powerslave on jakautunut tiettyihin osiin.
Alkuosa, kaksi ehdotonta klassikkoa. Keskiosa, kolme vähemmälle huomiolle päätynyttä kappaletta, loppuosa. Alkuosan ja keskiosan välisenä kevennyksenä Losfer Words toimii paremmin kuin hyvin.

Flash Of The Blade 4,25

Tämä on räväkkä ralli. Lähtee pistävänterävällä riffillä käyntiin. Sointukulku on jännä, huomattavan poikkeava perinteisestä Maidenkaavasta. Kertosäe on mahtava, Bruce venyttelee ääntään jälleen vähäsen, ja hienolta soundaa.
Helkkari kun Iron Maiden soittaa yhteen tiukasti. Ihan kuulee sen hioutuneen bändityön, joka oli vuonna 1984 lähellä kliimaksiaan. Virvelisoundi on sellainen, että kuvaisin sitä termillä Naseva. 8) Hienoa tavaraa. Nicko muuten loistaa kautta levyn tavalla, johon vain sellaisen nenän omistava pystyy. :lol:
Siinä kahden minuutin kohdalla alkava kahden kitaran ilotulitus on herkkua korville, ja melodiat on niin helmiä että ihan itkettää. Kautta uransa, Iron Maiden on AINA osannut melodiahommat, huonoimpinakin aikoina on ollut kovia melodioita.
Ennen en pitänyt tästä biisistä. Nyt pidän. Niinkuin pidän Slavesta levynä entistä enemmän.

The Duellists 4,5

Tämä on helkkarin kova biisi, joka aukesi vasta pari kuukautta sitten. Jyräävä meno jo alusta alkaen. Hyvää melodiaa. Ei, loistavaa melodiaa. Kertosäe on nannaa korville, niinkuin koko levykin. Bruce on mahtava laulaja, maailman kovin. R.J.Dio ja Paul Bruce Dickinson ovat käyneet pääni sisällä kamppailua maailman kovimman vokalistin sijasta, mutta Brucen on pakko voittaa. Tällaisilla suorituksilla voittaisin minäkin Dion, hoho!!
Kahden kitaran työ on aivan käsittämätöntä. Aikaa, jolloin Adrian ei VIELÄ ollut mennyt Davesta valovuotta ohitse. 8)
Mä olen saanut Lappismaista sävyä kommunikointiini, kärkkäämpiä mielipiteitä ja dissaavampaa sävyä, apua, pelottaa. :lol: :lol:
Tämä on nyt ehdottomia suosikkejani tältä levyltä, vaikka ei täysiä pisteitä saakaan. Mutta aina ei tarvitsekaan saada ollakseen tarpeeksi hyvä kappale. Basso muuten tekee sitä mitä pitääkin, KOLISEE. Cool.

Back In The Village 4,25

Iron Maidenin historian komein yksittäinen riffi käynnistää biisin. Piste.
Soundi on niin hyvä että sen voisi syödä! Hoho mitä lepertelyä prkl.
Rummut kulkee kyllä niin mallikkaasti. Kun saisi samankaltaista kulkevaa tatsia omaankin soittoon! :finger: Pääheiluu nyt kuunnellessa.
Basso, aah. Kolina on kyllä tosi hienon kuuloista. Kertosäe on melko NÄSÄVIISAS, (hoho) ja kitarat suorastaan vittuilevat kuulijalle siellä takana. :lol: Bruce ääni on paikoin vähän julma, jos näin sanoisin. Hienoa! Joissakin kohdin se mies melkein sylkäisee sanan suustaan. Se on oikein.
Pidän tästä kappaleesta. Pidin jo ensikuulemalta. Taisin Slavea ekaa kertaa kuuntelemalla heittää biisivalinnan randomilla, ja kun kutosbiisi alkoi, tiesin heti että rakastan tätä kappaletta. Alkuriffi sen teki, näin.
Kitarajutut on kyllä niin hienoja että. Arvostan enemmän nykyistä Adriania, mutta kyllä tämä vanhakin soittaa suohon 99,9% muista.

Powerslave 5

Tämä on sitä itseään. Bruce kirjoittamista biiseistä kovin, Revelationsin kanssa siis. Samalla viivalla molemmat mestariteokset. Riffi on helmi, juuri niin Egyptiläinen kun Britti vaan voi olla. :lol: Osirista huudettava-kohta tuplauksineen on musiikillinen orgasmi. Piste.
Taustavokaalit ja muut pienet tunnelmankohottajat ovat nerokkaita. Tässähän ihan innostuu! Kertosäe on Maidenin kovimpia, ollut aina. En ikinä ole tajunnut tuota Nickon komppia; itse en saa Powerslavea rummustolla toimimaan ikinä kunnolla. Mutta hei, se mies on Aivo ja Nenä ja mitä muuta.
Soolo-osiohan on taas sellaista parhautta että.. Ainoa Maidenin biisi, jossa Daveyn soolo on yhtä hyvä kuin Adrianin. Liiankin hyvä, H:n olisi pitänyt soittaa molemmat! Hoho! Noei, Davey on kunnon äijä.
Tämä väliosa sooloineen on melkein tunnelmallisinta mitä raskaassa musiikissa on ikinä nähty. Metallican Puppetsin väliosan kanssa, tietenkin.

Rime Of The Ancient Mariner 5

Loistava biisi, jonka paras veto on Live After Death 1985. Helmellä riffintyngällä käyntiin ja semmosta kuritusta heti alusta alkaen että oksat poeies. Kunnon rynkytystä tämä kitararytmi, se on oikein. Rumpusoundit on kyllä hienot vaikka aika napsutusta ovatkin. Kovaa kamaa, tämä biisi on aina ollut ihan oma lukunsa Maiden-eepoksista. Jännä homma, kun melkein kaikille ensikosketus Maideniin on Trooperit ja Aces Highit (niinkun minullekin), mutta heti alusta alkaen Rime Of The Ancient Mariner oli minulle yhtä suuri kuin legendaarinen Trooper.
Sanat, tarina, kaikki. Hyvä kokonaisuus. Kokonaisuus on se sana, se minkä Steve on tainnut ymmärtää melkolailla täydellisesti.
Bassoväliosa on silkkaa murhaa, selkäranka tärisee samaan tahtiin! Kuuntelin tätä joskus yöllä kuulokkeet päässä pimeässä. Se väliosa teki niin suuren vaikutuksen, että en ikinä ole unohtanut sitä.
SSOASS:n ja Alexanderin kanssa parasta Steveä, ja Maidenia siinä samalla.


Kova albumi, ehdottomasti. Keskiarvo 4,125.
Anteeksi, tämä arvio meni vähän alta lipan. Lappis-fiilis päällä, kevyttä tekstiä. Eräs tyttö sekoitti päätäni, sain energiaa tämän typerän arvostelun kirjoittamiseen. :lol:
AtomiSika
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 115
Joined: Sat May 13, 2006 17:15
Location: Gangland

Post by AtomiSika »

Aces high - 5-
Mahtava levyn avausbiisi. Upeat sanat ja muutenkin kokonaisuudeltaan sopivan "yksinkertainen" tykitys. Vielä kun saisi tuohon levylle churchilin puheen niin olis buéno. Kipale tosin ollut tässä aikojen saatossa sen verran kovassa kulutuksessa että vähän jo kyllästyttää.

2 Minutes to midnight -
Todella hyvä biisi tämäkin. Toimii ehkä livenä vähän paremmin.
+Kertosäe
-Midnigth, It's all night

Losfer words - 3+
Ihan ok biitti, josta en nyt osaa paljoa mitään sanoa... Vähän ehkä liian pitkä.

Flash of the blade - 4

Kiitos, Stratocaster. "Tämä on räväkkä ralli. Lähtee pistävänterävällä riffillä käyntiin. Sointukulku on jännä, huomattavan poikkeava perinteisestä Maidenkaavasta. Kertosäe on mahtava, Bruce venyttelee ääntään jälleen vähäsen, ja hienolta soundaa.
Helkkari kun Iron Maiden soittaa yhteen tiukasti. Ihan kuulee sen hioutuneen bändityön, joka oli vuonna 1984 lähellä kliimaksiaan. Virvelisoundi on sellainen, että kuvaisin sitä termillä Naseva. Cool Hienoa tavaraa. Nicko muuten loistaa kautta levyn tavalla, johon vain sellaisen nenän omistava pystyy. Laughing
Siinä kahden minuutin kohdalla alkava kahden kitaran ilotulitus on herkkua korville, ja melodiat on niin helmiä että ihan itkettää. Kautta uransa, Iron Maiden on AINA osannut melodiahommat, huonoimpinakin aikoina on ollut kovia melodioita.
Ennen en pitänyt tästä biisistä. Nyt pidän. Niinkuin pidän Slavesta levynä entistä enemmän."

The duellists - 3+
Taas tämmönen ihan kiva "perusralli". Tykkään kertosäkeestä ja biisi toimii muutenkin ihan hyvin lukuunottamatta sooloja edeltävää kohtaa, sooloja ja soolojen jälkeineistä kohtaa. Pitkäveteinen.

Back in the village - 4-
Tämäkin kuuluu sarjaan "perusrallit". Vähän parempi kuitenkin kuin edellinen.
+Mielenkiintoinen intro
+Nopeeta ja mukavankuulosta riffittelyä
-Kertosäe vähän tylsä

Powerslave - 5
Muuten antaisin biisistä 4½, mutta soolot nostavat vähän. Lähes täydellinen biisi, mutta joku pieni juttu puuttuu.
+Intro
+Hyytävä tunnelma
+Lyriikat
+Riffi
+Soolot!

Rime of the ancient mariner - 5
Paras mahdollinen levyn lopetusbiisi. Ei paljoa puutu että olisi täydellinen.
+"Sailing on and on and North across the sea"
+Tunnelma
+Lyriikat!
-Loppujenlopuks ehkä vähän liian pitkä :I

Keskiarvo = ~4,18

1.Piece of mind = 4,36
2.The number of the beast = 4,21
3.Powerslave = 4,18
4.Iron maiden = 4,06
5.Killers = 3,95
Freejack
Berserkki
Berserkki
Posts: 937
Joined: Thu Jan 12, 2006 16:01
Location: Candyland

Post by Freejack »

Iron Maiden - Powerslave

Arvostelukaravaani piipahtaa vielä Egyptissä ennen sotatantereelle menoa ja arvosteluvuorossa on luonnollisesti Maidenin viides Studioalbumi Powerslave. Albumi on hieman ristiriitainen kuuntelijoiden keskuudessa, sillä tämä levy sisältää 4 Maiden klassikkoa ja loput neljä ovatkin hieman tuntemattomampia biisejä, joihin kenellä tahansa on mielipiteensä sanottavana. Matkaamme Pyramiidin sisään ja katsotaan mitä löydämme sieltä....

Iron Maiden - Aces High

Legendaarinen, kaikkien aikojen aloitusbiisi. Ruikutettu, että miksei ikinä soiteta livenä. Kerronpa tähänkin syyn: Brucen ääni ei siihen enää riitä. Miehen suoritus on tässä biisissä niin yksinkertaisen täydellinen, ettei kukaan muu tätä kappaletta pysty vetämään. Aces Highin pystyy vetämään tasan yksi mies: Bruce Dickinson. Ai jai, minkälaista kitaratyöskentelyä kuulemme. Kaikki kitaramelodiat ja soolot ovat poikkeuksetta loistavia tässä biisissä. Rummutus on vertaansa vailla myös. Harva ukko pysyy Aces Highin tahdissa antamalla lisämausteitakin. Mitä bassotteluun tulee, niin oikealla tiellä ollaan. Steven tavaramerkkiä tarjoillaan runsaasti, häpeilemättä. Upea biisi, bändin paras yhteistyösuoritus, johon pystyy vain kerran. Aces High ei kuitenkaan kuulu Maidenin parhaimpien biisejen joukkoon, vaikka klassikko onkin. 5/5 KLASSIKKO!

2 Minutes To Midnight

Yksi niistä biiseistä, joita on jauhettu kiertueella kun kiertueella. Tämä kappale on varmasti tuttu satunnaisille hajakuuntelijoillekkin, ainakin kertosäe. En ole aina tästä biisistä erityisemmin diggaillut, mutta nyt kuin tätä kuuntelee, niin täytyypä sanoa, että kovaa kamaa on kyseessä. Albumin ensimmäinen sinkkubiisi. Bändin suorituksesta ei voi muuta sanoa, kuin kitaroita on ylistettävä. Smith/Murray tekee parhaansa tässäkin ja se tuottaa hedelmää riffejen ja soolojen muodossa. Basso kuuluu '''vetisesti'' suurimman osan ajasta pinnassa. Nickolta emme mitään häikäisevää kuule, saatikka Brucelta, mutta kyllä Iron Maiden nyt 2 Minutes To Midnightin osaa soittaa! Smith/Dickinson on biisin sävellyskynää paperilla liuttanut, eli kyseessä on ikäänkuin Brucen soolobiisi. 4/5

Losfer Words (Big 'Orra)

Mäh, mäh, mäh, mäh mäh mäh mää! Sekunninkaan tauon jälkeen 2 Minutes To Midnightin jälkeen starttaava Losfer Words on yksi niistä harvoista Maideninstrumentaaleista. Kohtalaisen puuduttavaa kamaa pelkillä soittimilla jauhaminen. Samaa melodiaa jauhetaan alussa liian pitkään, jonka jälkeen siirryttään hieman vinguttamaan kitaroita. Tuntuu, ettei kappale liiku juurikaan vapaaehtoisesti eteenpäin, vaan väkisin. Ns. Täytepuolen aloittaja, eli lämmittää meidät hyppäämään vähemmän kuuluisaan materiaaliin hyvin, mutta muuten ei vakuuta lähes ollenkaan. Kukaan bändin jäsenistä ei näytä todellisia taitojaan, vaan eteenpäin pumpataan tehottomasti ja yksinkertaisesti. 2/5

Flash Of The Blade

Ah, mikä kitaraintro! Flash Of The Blade veivataan käyntiin synkistelyllä. Bruce tulee kehiin tarjoilemaan hieman synkempää laulua, mutta eipä tarvitse kauaa odottaa, kun hän jo vetäisee kurkkunsa pohjasta. Kaikesta tästä huolimatta, kappale ei onnistu häikäisemään loistavuudella. Kertosäe ei ole mieleeni juuri ollenkaan, mutta kaikki muu toimii lähes moitteettomasti. Meininki on jokseenkin synkeä, mutta kuitenkin niin pirteä. En osaa muuta tunnelman laadusta sanoa, kuin se sopii Egyptiteemaan oikein hyvin. 3/5

The Duellists

Yksi ensikosketuksistani Maideniin. Kuulin tämän kappaleen kertosäkeen autostereoista, jonka jälkeen aloin hyräillä sitä. Mietin ja etsin tiuhaan mikä biisi olisi kyseessä. Lopulta löysin kyseisen biisin tietokoneelta ja tajusin, että esittäjänä oli Iron Maiden! Iskeehän tämä yhä täysillä, etenkin se kertosäe. Muutenkin biisi on pirullista kuultavaa. kuunnelkaapa humppaamista ajasta aikaan 1.50 - 3.38. Suorastaan parhautta! Nämä hupiosat biiseissä eivät ole ikinä tahtonut minua miellyttää, mutta tässä on selvä poikkeus. Sooloilua kuunnellessa ei voi pitkästyä, ne menevät ohi hetkessä, minkä jälkeen pääsemme jälleen kuuntelemaan laulua ja mahtavaa kertosäettä uudelleen. Ikimuistoinen biisi itselleni, ei menettänyt tehoaan yhtään, vaan se on lisääntynyt 5/5


Back In The Village

Muistini mukaan täysi täytebiisi. Muistini ei pettänyt paljoa, kuin tämän biisin uudelleen pyöräytin läpi. Lähes koukutunta, aika tylsää paahtoa. Kertosäe yrittää tarjota tarttumapintaa, muttei sitä paljoa anna. Minkäänlaista pelastajaa tälle kappaleelle ei ole, edes kitarat eivät onnistu tarjoamaan mitään extraa, saatikka basso tai rummut. Tällaisena paahtona saa pisteitä 2/5

Powerslave

Murskaavan alkuriffin omaava nimibiisi. Kappale koukuttaa kertosäettään myötä. Live After Death versiona on täydellistä tappokamaa, mutta albumiversionakin. Liki seitsemän minuuttia kestävä kappale tarjoaa kokoajan mitä mainionpia osuuksia, etunenässä kertosäe. Powerslave tihkuu agressiivisuutta päästä päähän ja Bruce tulkitsee jokaisen sanan parhaimmalla mahdollisella tavalla. Murskaavan tunnelman lisäksi saamme kuulla hiukan herkistelyäkin soolon muodossa, mutta kauaa ei sitäkään riitä kuin kunnolla pamautetaan jälleen. Jumankauta minkälaista kitaratyöskentelyä. Smith/Murray todistaa jälleen olevansa maailman paras kitarakaksikko, sillä jokainen riffinkin poikanen kuulostaa parhaimmalta mahdolliselta. Powerslave ei kaipaa enää mitään muuta kuin tietynlaista ''pehmeyttä'' kertosäkeeseen, minkä Live After Death tekee (ja hioo täydellisyyden). 4.9/5

Rime Of The Ancient Mariner

Liki neljätoista minuuttia kestävä eepos Maidenin ja Steve Harrisin sisimmästä. Pituus ei osaa tulla kertaakaan vastaan negatiivisena asiana. Kappaleen alku ja loppu ovat samanlaisia, mutta muuten tunnelmoidaan tähtien tuolla puolen. Alussa kuullaan pirun tarkkaa riffittelyä, taustalauluja ja tarttuvia koukkuja. Biisi muuttaa luonnettaan totaalisella tavalla tasan viiden minuutin ajassa. Muutoksen tuottaa tunnelmaa uhkuva hidas osa, joka kestää 2min 30 sek. Sen jälkeen Bruce palaa jälleen äänen pieneksi aikaa. Pian taas ollaan menossa kohti uusia ulottuvuuksia sooloilemaan ja vetämään kielien kyllyydestä instrumentaalia. Lopulta seikkailujen jälkeen palataan normaaliin päivärytmiin hoilailemaan albumin viimeiset osuudet. Ikimuistettava Maiden-eepos, nyt ja aina. Ainutkaan biisi ei ole ikinä päässyt ilman turhia osia 13.34 minuutin huikeaan kestoon, enkä jaksa uskoakaan, että mikään muu biisi pärjää ikinä edes 11 minuuttiselle Sing Of The Crossille. 5/5

Keskiarvoksi tulee näillä arvosanoilla: 3.86 :D Se on hyvä arvosana ja on ihan sanomattakin selvää, että arvosana taipuu neljään tähteen. Powerslave ei edusta parasta Maidenia 80-luvulla, johtuen tasaisemmista biiseistä. Soundeista on vaikea sanoa muuta, kuin ne toimivat moitteitta, vaikka ovat välillä hieman tukkoisetkin. Kansitaiteesta saa helposti neljään vaativan pistemäärän. Yksi Maidenin upeimmista kansista, ehdottomasti menee siinä asiassa top 5seen.

4/5

+ Hyvät/loistavat biisit
+ Bruce laulaa paremmin kuin koskaan ennen tätä albumia
+ Smith/Murray
+ Bändi hoitaa parhaan yhteistyösuorituksensa tällä albumilla

- Ei pysy kunnolla kasassa Losfer Wordsin, Flash Of The Bladen ja Back In The Villagen takia
______________________________________________________________________
Nyt sitten ihan rankataan nämä viisi levyä parhausjärjestykseen

1. Piece Of Mind 5/5
2. Iron Maiden 4/5
3. Killers 4/5
4. Powerslave 4/5
5. The Number Of The Beast 3½/5
vvkuit
Wimp
Wimp
Posts: 29
Joined: Wed Dec 28, 2005 1:47
Location: Kotka
Contact:

Post by vvkuit »

Powerslave vetää pohjat allekirjoittaneen tauluissa monessa suhteessa. Ensinnäkin kansitaide on hienointa tavaraa mitä Maidenilla (ja itse asiassa oikeastaan melkein millä vaan bändillä - kyllä, myös KISSillä) on läpi historian nähty. Powerslaven kuuntelemiseen kuuluu olennaisesti levyn kannen tutkiskelu samanaikaisesti. Ennen muinoin LP-aikakaudella tämä oli itsestään selvää, mutta nykyäänkin kun tulee kotona istahdettua laiskanlinnaan Powerslaven kanssa, niin kyllä se vanha vinyyli virttynyt on kaivettava esiin tuijoteltavaksi. Vaikka musiikki tuleekin cd:ltä :lol:

Biiseistä on täällä kaikki tarpeellinen jo sanottu. Ace's High, 2 Minutes To Midnight sekä eeppinen Rime Of The Ancient Mariner on sellaisia biisejä, jotka muistetaan vielä vanhainkodissakin. Tietty koko repertuaari tällä kiekolla lennättää persiilleen.
http://www.kissarmyfinland.com - suomalaisille suomeksi.
Ironmaiden82
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1032
Joined: Tue Aug 30, 2005 19:00
Location: Rauma

Post by Ironmaiden82 »

Kyseinen levy pääsee mulla kolmanneksi.


Aces High on kyllä sellainen helmi, ettei toisia ihan helposti tehdä. 4.5

4 arvosanan saavat

2 Minutes to Midnight= Hyvä kertsi
Loster words
Flash of the blade
Rime of the the Ancient Mariner

3.5 joutuu tyytymään

The Duellists
Back the Village ja powerslave

Levyn parhaat biisit Aces High ja 2 Minutes to midnight.


Arvosanaksi 3.8750 :).

Tällä hetkellä siis

1.Powerslave
2.aMoLaD
Can i play with madness - The prophet stared at his crystal ball
El Maco
Bändäri
Bändäri
Posts: 222
Joined: Tue Oct 04, 2005 16:22
Location: Kotkan pimeä metsä.

Post by El Maco »

IRON MAIDEN – POWERSLAVE

Bruce Dickinson – Vocals
Steve Harris – Bass
Adrian Smith – Lead Guitar
Dave Murray – Lead Guitar
Nicko Mcbrain - Drums


1. "Aces High" (Harris)
2. "2 Minutes to Midnight" (Dickinson/Smith)
3. "Losfer Words (Big 'Orra)" (Harris)
4. "Flash of the Blade" (Dickinson)
5. "The Duellists" (Harris)
6. "Back in the Village" (Dickinson/Smith)
7. "Powerslave" (Dickinson)
8. "Rime of the Ancient Mariner" (Harris)

Powerslave on yksi Maidenin kultaisista albumeista. Kansitaide on loistavaa ja siitä voikin päätellä että teemana toimii muinainen Egypti. Biisien aiheet liikkuvat sodassa ja Egyptissä.

Albumin starttaajana toimii legendaarinen, ehkäpä kaikkien aikojen paras aloitusbiisi, Aces High. Alun kitarasoundit ovat maailman parhaat, samoin riffi on loistava. Erittäin nopea biisi missä Dickinsonin ääni pääsee todellakin oikeuksiinsa. Nimittäin kertsisssä herra laulaa niin korkealta kuin pystyy. Livenä ei pääse todellakaan samoihin suorituksiin mutta se on eri asia. Ensimmäisen kertsin jälkeen lähtee Daven soolo ja heti perään Adrianin. Biisi etenee erittäin nopealla tempolla. Kun kuuntelee tätä biisiä niin voi aivan hyvin kuvitella olevansa Toisessa Maailmansodassa pilottina. Paras startteri ikinä. Piste. 5/5

2 Minutes To Midnight käsittelee myös sotaa. Erittäin tiukka riffi avaa biisin. Tempo ei ole niin kova kuin edellisessä vedossa mutta nopeasti silti mennään. Biisi on hiukahko tylsä joillekkin mutta itselleni toimii aina. Dickinson vetää komeasti ja korkealta kertosäkeessä. Dave ja Adrian soittavat erittäin tiukasti ja se toimii. Adrian (?) vetää soolonsa erittäin komeasti. Biisi voisi jo loppua vähän soolon jälkeen. Ehkä jopa tylsistyttävää. 3/5

Losfer Words lähtee seuraavaksi käyntiin. Loistava instrumentaali. Tunnelma on erittäin kova. Ihan kuin olisi muinaisessa Egyptissä. Biisi rullaa iloisesti eteenpäin. Adrian ja Dave näyttävät että tässä on maailman kovin kitarakaksikko. Toinen erittäin mainittava asia tässä biisissä on se Harrisin basso. Se nimittäin kolisee. Niin kuin kuuluukin. 3.45 alkava kohta on aivan jumalainen. Ja siihen biisi loppuukin. 4/5

Flash Of The Blade lähtee myöskin kovalla riffillä käyntiin. Aiheena on miekkailu. Itse pidän tässä biisissä eniten kertosäkeestä. Dickinson vetää jälleen korkealta. Bändi on elämänsä vedossa ja sen huomaa. Ja Dickinsonin biisinkirjoitustaidot. Jotkut sanovat tätä biisiä keskinkertaiseksi. Ei, tämähän on aivan loistava. Liiankin loistava. Nicko on vetää tasaiseen tahtiin biisin edetessä eteenpäin kuin höyryjuna. Ehkä liikaa kertsin toistoa. Mutta pikkuvika. Ei ainakaan meikäläista haittaa. 3/5

Toinen miekkailubiisi, The Duellist lähtee myös kovalla kitarakaksikon riffittelyllä. Dickinson vetää vokaalit nopeasti ja varmasti. ” Oooo, Ooooo, fight for the honour. ” LOISTAVAA. Kunnon fiilikset tästäkin biisistä tulee. Harris kolisuttelee bassoaan jälleen varmasti kuin vuori. Ehkä kaksi miekkailubiisiä peräkkäin on huono idea, mutta nämä biisit ovat niin kovia että suodaan se anteeksi. Soolot ovat jälleen kiven kovia. Hyvää kuultavaa kun maailman parhaat kitaristit soittavat niin loistavasti yhteen että huhhuh. Ehkä hieman ylipitkä biisi. Olisi voinut loppua siihen 5 minuutin kohdille. Ehtii jo kyllästyttämään vaikka loistobiisi onkin. 3/5

Heh, jälleen riffiä kehiin. Tällä kertaa Back In The Villagen muodossa. Ja hyvä riffi jälleen onkin. Jotkut haukkuvat tätä täytebiisiksi mitä se ei todellakaan ole. Nopealla menolla edetään kertsiin ja siitä jälleen Dickinsonin koviin vokaaleihin. Ei tämä albumin parhaimmistoa ole, ei todellakaan. Mutta ei täysi paska myöskään.2/5

Sitten albumin nimikkobiisi lähtee käyntiin kas kas, loistoriffillä. Rakastan tätä biisiä. Dickinson on kirjoittanut aivan helvetinmoiset sanat tähän. Adrian ja Dave vetävät tiukkaa riffiä läpi kappaleen. Ihastuin tähän riffiin ensikuulemalla, eikä mikään ihme, niin loistava biisi on kyseessä. Davekin on vähäksi aikaa unohtanut ne paskaa paskemmat tilulilusoolonsa ja tulos on täydellinen. No ok , eivät ne paskaa paskemmat ole. Albumin paras soolo ehdottomasti. Mutta harmiksi näitä ei ole paljoakaan kuultu tämän biisin jälkeen. 5/5 Noh, mitä voi odottaa loistobiisin jälkeen tulevan ? Klassikko. Juuri niin…Klassikko…


Nimittäin Iron Maidenin pisin ja ehkä paras (?) biisi lähtee käyntiin. Siis kolmetoista minuuttia aivan loistavaa tykitystä. Nicko kikkailee paljon ja koko bändi vetää sielunsa kyllyydestä parhautta. Aivan silkkaa parhautta. Paras kohta on ehdottomasti ” Then down in falls comes the rain”. Maidenin paras hetki kieltämättä. Bruce vetäisee sen niin loistavasti ja korkealta kuin pystyy. Harris on onnistunut kirjoittamaan loistavat sanoituksen tähänkin. Biisi on täyttä kultaa ensimmäisestä minuutista viimeiseen. 5/5

Powerslave ei ehkä ole Maidenin paras albumi biiseiltään mutta sanoisin että tunnelmaltaan on. Maidenin jätkät ovat saaneet kunnolla tunnelmaa jokaiseen biisiin. Kaikkihan tietävätkin että Maiden lähti World Slavery Tourille tämän jälkeen.


And the tale goes on and on and on . . .
8)

Keskiarvo : 3,75. ( jos nyt saatana edes laskin oikein , matikka oli vitonen että älkää välittäkö ) 8)
Let The Metal Flow !
Esko666
Peräruiske
Peräruiske
Posts: 86
Joined: Sat Aug 26, 2006 13:38
Location: Hämeenlinna

Post by Esko666 »

Powerslave:
Neljäs peräkkäinen vuosi kun maidenilta tulee levy. Aika kiireessä joudutaan duunia painamaan ja luulisi että ainakin pari täytebiisiä ahtautuisi tällekkin levylle niin kuin Piece of mindillekkin. No katsotaan mitä minä olen asiasta mieltä.

Aces High

Huh huh alkaa levy kyllä sellasella tykityksellä että heikommat alta pois! Alku riffi rummutuksineen on jotain aivan mahtavaa. Sitten kun lähtee varsinaisesti käyntiin niin voi vittu mitä menoa! Kun säkeistö sitten alkaa niin päästään taas todistamaan kuka on paras laulaja ikinä. Bruce ”Air raid siren” Dickinson! Vakuuttavasti edetään kohti kertosäettä joka on kanssa silkkaa kultaa, etenkin “fly to live live to fly”. Väliosa sooloineen on silkkaa parhautta. Sitten säkeistöön jonka kautta kertosäkeeseen ja siitä vielä alun mahtiriffiä ja se on siinä. Täydellistä toimintaa kaikilta jäseniltä. Tätä kun pääsisi todistamaan livenä 2008 vuonna. 5

2 minutes to midnight

Smith/Dickinson parivaljakon kolmas yhteinen biisi. On paljon parempaa luvassa kuin Piece of mindin Flight of icarus(joka on kanssa helvetin kova veisu) ja Sun and steel. Heti tietää että jotain mahtavaa on tässäkin tulossa kun legenda riffi polkasee kappaleen käyntiin. säkeistö kuulostaa hyvältä Bruce vetää jälleen kerran nappisuorituksen. Kertosäe jyrää täysillä. Tästä taas säkeistöä ja sitten kertosäettä. Valiosakin iskee sooloineen päivineen. Sitten taas tuttua riffiä ja säkeistöön. Kertosäkeen myötä jauhetaan midnightiä jonka jälkeen biisi päättyy. Tämä on ennenkaikkea mahtava livebiisi ja tätähän oltiin livenä todistamassa tampereella(ikävä kyllä vain siellä). Täytyy myöntää että toimi mainiosti. 5

Losfer words (Big ’Orra)

Maidenin viimeisin instrumentaali kappale. Alkaa Nickon typerillä huudoilla jotka oltaisi voitu ihan suosiolla jättää pois. Mutta tämän jälkeinen aikas raskasta menoa. No… kauanko tätä oikein jatkuu? No siinä 0.53 kohdilla vähän jotain vingutusta joka tuo ihan kivan lisän. Samanlaista melkein koko ajan. 2.30 eteenpäin onkin jo kuitenkin aika kivaa kuunneltavaa muttei pelasta biisiä täytebiisin leimalta juuri tuon tylsän pitkän alun takia. Stevelle pontsit kuitenkin bassoilusta joka tuo jotain lisähyvää tähän biisiin. Olisivat jättäneet biisin pari minuuttia lyhyemmäksi niin olisi jopa toiminut. 3

Flash of the blade

Voi Eskon marjat mikä riffi saatana kun kuulostaa hyvältä! Tähän rummut mukaan ja hetken kuluttua basso ja toinen kitara. Ai ai kun kuulostaa niin perkeleen hyvältä. Bruce vakuuttaa jälleen ja onhan kyseessä hänen oma biisinsä. Kertosä on jälleen kerran aivan mahtava. Soolot ei tässä nyt ihan niin hyvin vaikuta kuin kahdessa ekassa mutta ihan ok. Loppujen lopuksi ihan helvetin kova biisi eikä pituuttakaan ole liikaa.5

The Duellists

Alkaa melko hyvällä riffillä. Säkeistöön mentäessä Bruce laulaa nopeasti mutta varmasti. Kertosäe ei ehkä ole sitä maidenin kirkkainta kärkeä vaikka onkin korkealta ja kovaa Oooooh-ooooh iskee kuitenkin. Sitten säkeistöä ja kertosäkeen kautta aivan mahtavaan väliosaan. Soolot iskevät, ja kovaa iskevätkin. No ehkä tuossa väliosassa on kuitenkin liian paljon kaikke sälää. Säkeistöön ja sitä kautta kertosäkeeseen ja se on siinä. Biisi on ehkä hiukan liian pitkä ainakin tuo väliosa joten siitä on pakko rokottaa puoli pistettä. Myöskin ei niin hyvästä kertosäkeestä on pakko verottaa puolikas piste joten 4

Back in the village

Nopealla riffillä lähtee soimaan Smith/Dickinson yhteistyön veisu. Rumpujen tahdissa lähteekin sitten käyntiin oikein kunnolla. Bruce mukaan menoon ja tie kohti kertosäettä joka ei sekään ole mikään kummempi. Jotenkin tämä on vähän sellainen perusbiisi joka ei ole paska mutta ei myöskään mikään mahtibiisikään, vähän niin kuin Sun and steel mutta parempi.Ensimmäinen soolo on hyvä mutta toinen heikompi. Pituutta on aivan liikaa mutta kyllä tämä menee. Ei ihan onnistu saamaan täytebiisin leimaa ja sehän on hyvä se. 3,5

Powerslave

Brucen omaa matskua ja kovaa sellaista onkin. Lyö laudalta jopa viime levyn Bruce helmen Revelationsin ja on todellakin parempi kuin Flash of the blade(tästä voi siis jo päätellä pisteet).
Alku riffi tietää jo hyvää. Bruce vetää jälleen oman osansa hyvin. Kertosäe on Parasta tällä levyllä ja yksi maailman kovimmista ikinä, taustan ooooo huudot vain lisäävät tunnelmaa. Sitten säkeistöön ja siitä kertosäkeeseen josta alkaa väliosuus joka onkin sitten hiukan rauhallisempi. Vittu mikä soolo saatana! ja se steven basso! Tästä lähdetään nousemaan jo sooloilu kuulostaa aivan uskomattoman hyvältä. Väliosahan onkin vähän tyyliin phantom of the opera. Mahtavaa sooloilua. Tämän jälkeen taas säkeistö ja sitten kertosäkeistö ja that’s it siihen vielä mahtava loppurutistus.
Ei tähän loppuun voi kun todeta että vittu mikä biisi. 5

Rime of the ancient mariner

Maidenin pisin biisi, melkeimpä 14 minuuttinen eepos kappale. Lähdetään jälleen aivan helvetin kovalla riffillä etiäpäin että! Tarinankerronta etenee mahtavan soiton tahdissa. Tämä biisi kuulostaa vaan niin perkeleen hyvältä ettei toista ole. ”Sailing on and on and” jne on todella mahtavan kuuloista. 3.00-5.00 on kanssa sellaista mahtavaa mättöä että. Sitten tämä hiljainen osuus on täynnä tunnelmaa Brucen tarinankerrontoineen. No ehkä tämä väliosa on hiukka liian pitkä mutta so what! Tästä kun biisi lähtee taas nousemaan niin on jotain niin järjettömän kovaa kuunneltavaa. ”Raaaaiiin” Huudon jälkeen lähdetään taas kulkemaan kunnolla eteenpäin todella kovien soolojen tahdissa. Loput kolme minuuttia jatketaan tarinaa eteenpäin ja se on siinä. Levyn ehdottomasti paras biisi. Jos Powerslavessa oli mahtava kertosäe niin tässä ei sellaista tarvita. 5

Tämä levyhän on oikeastaan erittäin hyvä. On yleensä ollut aika vähässä kuuntelussa kun nuo kuuluisat 4 biisiä löytyy myös live after deathilta. Ja eniten tässä ihmetyttää se että Harrisilta on tälle levylle löytänyt tiensä vain kaksi helmeä ja kaksi heikompaa kun taas Brucelta ja smithiltä on 4 biisiä joista kaksi on Brucen yksin tekemiä.

Keskiarvoksi tälle levylle tuli 4,4

Piece of mind=4,6
Powerslave=4,4
Number of the beast= 4,3
Iron Maiden= 4,2
Killers= 3,4
reptile
Viimeinen voitelija
Viimeinen voitelija
Posts: 1794
Joined: Fri Apr 22, 2005 12:42
Location: Kajaani

Post by reptile »

Powerslaven ongelma oli minulle yhteen aikaan sen kaksijakoisuus. Neljä kovaa ja neljä paljon kovempaa. Ei ole ihan se tasaisin Maiden-levy. Olen kuitenkin oppinut arvostamaan myös niitä neljää hieman huonompaa raitaa. Esim. Duellists on varsinkin siinä keskiosassa olevien soolojen ja melodioiden ansiosta todella komeaa kuultavaa. Back In The Village on kanssa mukava menopala. Ehkä ainoastaan instrumentaali Losfer Words jää selvemmin muista. Muutamia hyviä sooloja ja kitarajuttuja, mutta ei ihan Transylvanian tai Genghis Khanin tasoa.
Ne Neljä Kovinta ovatkin sitten sellaista tavaraa, että oksat pois. Aces High on hienojen riffien varassa kulkeva menobiisi numero yksi. Hienoin levynavaus ikinä. Moonchild on kova joo, mutta tämä on vielä kovempi. 2 Minutes To Midnight jatkaa upeasti. Jo avausriffi on legendaarinen. Hienot sanat ja soolot kruunaavat kaiken. Powerslave on upea-tunnelmainen kaunis, eeppinen, kertakaikkiaan mahtava teos. Varsinkin soolot ovat upeita. Sitten se päätösraita. Rime Of The Ancient Mariner vie matkalle sinne jonnekin. Harris on aina onnistunut näissä pitkissä eeppisissä teoksissa. Hän on aina saanut loihdittua niihin kerrassaan käsinkosketeltavan tunnelman. Tämä ei ole poikkeus. Yksi upeimmista Maiden-eepoksista!
Powerslave häviää Seventh Son Of A Seventh Sonille, Piece Of Mindille ja Somewhere In Timelle nimen omaan hienoisen kaksijakoisuutensa vuoksi, mutta se on yhtä kaikki kertakaikkiaan hieno levy! Niin soitannollisesti, laulun ja myös tunnelman puolesta. Tuotanto on yksi parhaimmista Maiden-levyillä ja yleensäkin. Mukavan raskas ja tasapainoinen. Kaikki soittimet on hyvin tasapainossa.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...


IRON MAIDEN FOREVER!!
The Prophecy
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 187
Joined: Fri Nov 17, 2006 19:48
Location: Somewhere In Kuopio

Post by The Prophecy »

Iron Maiden- Powerslave

Pitipä ihan laittaa pitkästä aikaa Powerslave soittimeen, ja kuunnella miltä tämä levy, joka minut Maidenin pariin johdatti kuulostaa nykyään. Ja nyt lähtee.

1. Aces High
Mahtava kappale, juuri loistava aloitus levylle. Bruce on vedossa tässä biisissä, kertosäe
Maidenin parhaita. Kun tähän lisätään vielä Churchillin puhe,mikä olisi parempi tapa aloittaa 2008 keikka?

5

2. 2 Minutes To Midnight
Kyllästyttää. Olen kuunnellut tätä kappaletta liikaa, luulen. Tarttuva alkuriffi, hieno kertosäe, Bruce vedossa jälleen, Steve loistaa, oikeastaan kaikki toimii, mutta kuunnelut olen liikaa :/

4

3. Losfer Words (Big 'Orra)
Alkuriffistä pidän, mutta muuten itse biisistä en. Aika yksipuolista soittelua,
olisi parempi laululla..Ei kuitenkaan mikään aivan pohjanoteeraus, instrumentaalit
menevät kuitenkin Transylvaniaa lukuunottamatta selkeästi laulettavien kappaleiden
alapuolelle.




4. Flash Of The Blade
Päädymme levyn heikoimpaan kappaleeseen, Flash Of The Bladeen. En pidä alkuriffistä, enkä kertosäkeestä. Rummut toimivat mielestäni hyvin tässä kappaleessa. Bruce ei ole parhaimmillaan tässä kappaleessa.



5. The Duellist
Tämä sen sijaan! Erinomainen kappale! Alku erittäin hyvä, sanat hienot. Melodiasta pidän myös paljon, Bruce vetää hienosti. Kertosäkeestä vähän miinusta, mutta jokatapauksessa hieno kappale.

5-


6. Back In The Village
Alkuriffistä plussaa, muuten ei hetkauta kovinkaan paljoa. Kertosäe kuitenkin liikaa samaa jankkausta ''Village, Village, Village''..jankataan vaan :lol:. Sooloista pidän kuitenkin.

3


7. Powerslave
Alussa ''nauru'' kohtaus nostaa niskakarvat pystyyn, jonka jälkeen tarttuva alkuriffi pärähtää soimaan. Bruce vetää jälleen kovaa settiä, kertosäe Maidenin toiseksi paras.
Kuten edellä on varmasti sanottu, tulee tässä egyptiläinen tunnelma. Soolot ovat Maidenin toiseksi parhaat myös!

5


8. Rime Of The Ancient Mariner
Siirrymme levyn päättävään, todelliseen mestariteokseen ja eepokseen, Rime Of The Ancient Marineriin. Maidenin kaikkien aikojen parhaimpiin kappaleisiin lukeutuva ROTAM
on levyn selkeästi paras biisi. Bruce on kenties parempi kuin koskaan, sanat ovat yksinkertaisesti maailman kaikkien aikojen parhaat. Tämän kappaleen kohdalla ei haittaa yhtään että on näinkin pitkä, kaikki on yhtä parhautta vaan. Soolot, Steven basso, kaikki. ''There calls the mariner''..ja siitä lähtee Maiden parhaimmilaan koskaan. Hiljainen kohta, jossa tulee sanat ''They all dropped down, one by one'' on hieno kohta. Aavemaisuuttakin tässä biisissä on, kun ''laiva'' narisee ja Steve pomputtaa bassoa.
Sitten lähdetään jo vähän iloisempaan meininkiin. Itse kappaleen tarina lähentelee jo täydellisyyttä. No huhhuh, tulipas taas ylistettyä tätä biisiä :lol:

5+++

KA:ksi tuli 3.875, jonka voi pyöristää neljään. Harmittavasti mukana on kappaleet 3 ja 4, selvästi heikoimmat kappaleet, jotka tiputtavat keskiarvoa.No, ensimmäinen levy arvosteltu.

Levyranking
1. Powerslave ( Ensimmäinen arvosteltu levy),,[/u]
AttE
Paholainen
Paholainen
Posts: 676
Joined: Sat Nov 18, 2006 15:54
Location: Hyvinkää

Post by AttE »

Iron maiden-powerslave

Innostuinpa sitten tekemään arvostelun tästä mahtavasta levystä.

Aces high

+mahtava alkuriffi jollaista harvemmin kuulee
+"räjähtävä" aloitus levylle
+Dickinsonin laulu
+ rummut
-churchillin puhe puuttuu
5

2 minutes to midnight

+lisää upeita riffejä
+kertosäe
+jälleen rummut
+midnight... all night
+toimii myös livenä
-ehkä pientä toistoa joka ei kuitenkaan häiritse
5

losfer words(big `orra)

+yksi maidenin parhaita instrumentaaleja
+bassot
+riffit
-ehkä myöskin hieman toistoa,mutta ei häiritse suuremmin

5

flash of a blade

+alkuriffi
+rummut
-lyriikat
-kolme ensimmäistä biisiä täyttä rautaa,sitten taso putoaa

3

the duellist
+riffit
+bassot
+lyriikat
-kertosäe

4

back in the village

+alkuriffi
+lyriikat
+rummut
+soolot
-kertosäkeistö

5

powerslave

+paras dickinsonin sävellys
+lyriikat
+riffit(erityisesti ennen kertosäettä oleva riffi joka luo mielestäni biisiin uhkaavan tunnelman)
+soolot
+rummut
-hieman toistoa

5

rime of the ancient mariner
+alkuriffi
+lyriikat
+väliosa
+Dickinsonin laulu
-ehkä hieman liian pitkä

5

Tämä on omasta mielestäni yksi maidenin parhaista levyistä,niin kuin pisteistä saattaa huomata.

keskiarvo:4,6
Penjami Breeg
Hell Rat
Hell Rat
Posts: 399
Joined: Sun Dec 10, 2006 0:06
Location: Espoo

Post by Penjami Breeg »

Aces high 5
Mainio nopea tempoinen avausraita. Hienoa kitarointi alusta loppuun. Kertsi on kaiken muun vastaisesti hidas ja toimii sellaisena ehkä jopa paremmin. Soolosta vielä extra pojoja. Varsinkin kahden kitaran osuus on sulava.

2 minutes to midnight 4,5
Hieno alotusriffi. Toimii livenä mainiosti. Vaikeaa keksiä tästä vedosta mitään huonoa. Ei silti omatunto salli antaa täyttä vitosta.

Losfer words (big ´orra) 3,5
Kailiseva basso sopii tähän biisiin. Ei onneksi ylipitkä mut vähäsen ois pituudesta voinu jättää. Yhtään pidempi ni alkais kyllästyttää. No joo pilkun viilaustahan toi on. Tässäkin on vahva alku, kuten monissa muissakin Powerslaven biiseissä.

Flash of a blade 3,5
Simppelihkö kipale jota kuuntelee mielellään. Jälkeenpäin kuitenkin tuntuu ettei biisistä jäänyt mitään käteen. Kertsi on hyvä. Se, että koko bändi laulaa kohdat "in a corner forgot by no one" ja "one man and his honour" oli hyvä ratkaisu.

the Duellist 3
Jämäkkä basso taustalla luo "Duellist tunnelmaa". Kohta jossa kitaraa kuoletetaan vähän pysyy ilman bassoa liian pitkään. Se nyt on vain pieni kauneusvirhe. Kiva tausta jympytys koko biisin ajan.

Back in the village 4
Oon haukkunu tätä biisiä siinä "ärsyttävin Maiden biisi"-topicissa mutta mielipide on muuttunut rajusti parissa päivässä. Silloin väitin kertsin olevan "ilkee korvalle". Mutta tämähän on yksi levyn helmistä. Riffi on loistava. Yhtä loistava kuin soolot. Lopussa alkaa vään hapuilla mutta onhan tämä hieno veto.

Powerslave 5
Jälleen hyvin vahva riffi. Brucen sanoituskin on juuri sitä mitä musiikki antaa ymmärtää. Kertsissä on jälleen tehty hyviä valintoja koko bändin laulamisen suhteen. Kaikkihan elämöivät kuinka hieno soolo tässä on ja onhan se rokkaava.

the Rime of the ancient mariner 5
Harrisin epiceistä yks parhaimmista. Toistanpa itseäni sen verran että onpas vahva jympytys riffi. Kohokohta on ehdottomasti sen jälkeen (ja aikana ja ennen) kun Bruce huutaa: "comes the RAIIIIIIIIN". Niitä melodiota on usei tultu hyräiltyä bussia odotellessa :D .Paras on jätetty tällä kertaa viimeiseksi.

Elikkä kokonais arvosana Powerslave levylle on: 4
Edit: No tarkkaan ottaen 4,1875
We'd go where no man has gone before. And stay twice as long.
Polunimuri
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 184
Joined: Wed Aug 02, 2006 22:15
Location: Pudasjärvi

Post by Polunimuri »

Ja uutta arvostelua kehiin vaan, tälläkertaa kuitenkin kaverin pakottamana :) Vuorossa siis meidän kaikkien tunteman bändin: ”Iron Maidenin” viides studioalbumi eli Powerslave. Kyseisellä albumilla on jälleen (yllätys yllätys) huomattava määrä positiivista tunne-energiaa ja hyviä muistoja viimekesästä allekirjoittaneelle, jolloin se minunkin suuri retkeni ja tutustumiseni Maideniin ja musiikkiin ylipäätänsä alkoi. Muistan hyvin, kun viimekeväänä eräs koulukaverini höpötti minulle kovasti heavy-musiikista ja ennenkaikkea bändistä nimeltä ”Iron Maiden”. Noh, kuulemastani tietämättömänä tiedonhaluni rupesi vain jostain syystä kasvamaan, kunnes löysin itseni eräänä kevätpäivänä isäni levyhyllyä penkomasta. Mukaan ei lähtenyt vielä Powerslave, vaan eräs toinen Maiden-levy nimeltään: ”Piece Of Mind” luultavasti kannen perusteella valittuna. Oli sen verran hurjan näköinen. Omaan huoneeseen päästyäni oli jälleen aika ottaa mittava harppaus elämässäni, nimittäin saada se levy sinne levysoittimeen ja laittaa vehje päälle. Naurakaa pois, mutta tähän aikaan en ollut koskaan oikein kuunnellut mitään musiikkia joten kyllähän se vanhempia ja muita perheenjäseniä saattaisi vähän ihmetyttää, kun pojan huoneesta rupeasi kuulumaan hirveä möykkää ihan ykskaks. Aluksi kuuntelin levyä volyymmi pienellä lattialla maaten ja imien tätä musiikkia selkärankaani kunnes se alkoi käydä tutuksi. Tämä ei kuitenkaan vielä heti napannut, joten päätin seuraavan kokeilla kaverinin suosittelemaa ”Somewhere In Timea”, mutta vieläkään ei oikein tärpännyt. En kuitenkaan halunnut antaa periksi, joten päätin vielä antaa yhden mahdollisuuden Maidenille. ”Kolmaskerta todensanoo”, kuten tavataan sanoa. Ja niin, kun seitsämäskouluvuoteni oli takanapäin ja olin yksin kotona todistus kädessäni, niin päätinpä pistää soittimeen levyn, jonka suorastaan upeaa kansitaidetta olin silloin nassikkana ihastellut, eli Powerslaven. Ketään ei ollut vielä kotona joten levy soittimeen, volyymminapit kaakkoon ja peli käyntiin. Vaikka kuinka kliseiseltä tämä voikaan kuullostaa, täytyy minun kyllä todeta, että se nappasi. Heti Aces Highin ensisävelistä huomasin, että: ”Ei jumalauta, täähän toimii!”. Silloin olin onnellinen. Vihdoin olin löytänyt musiikin, josta todella pidin. Koko levy tuntui silloin timantinkovalta, mutta harvinaisen kovaa minuun iski nimibiisi. Siitäpä sitten muodostuikin yksi näistä minun ”Suurista biiseistäni” ihan jo pelkän tunnearvonsa ansiosta. Onhan se loistava biisi kyllä muutenkin, elkää peläsytkö. Mutta näin siinä kävi, että Powerslave oli minulle juuri SE albumi, jonka vuoksi huoneeni on tapetoitu Maiden-seinälipuilla ja muulla Maiden-krääsällä, miksi kiinnostuin musiikista ylipäänsäkkin, miksi kiinnostuin kuuntelemaan muitakin bändejä kuin Maiden, miksi olen alkanut ostelemaan levyjä ja musiikki-DVD:eitä, miksi olen aiheuttanut koulukavereilleni painajaisia Maiden-höpötyksilläni ja kaiken muun. Tämänlukeneena rakas lukija, voitkin varmaan jo arvata, että kyseinen albumi on tunnearvoltaan minulle hyvinkin tärkeä, vaikka en sitä nykyään mitenkään timanttisena pidäkkään. Ja vaikka PoM oli ensimmäinen kuuntelemani albumi, oli Powerslave se albumi, jonka vuoksi juuri nytkin kirjoitan tätä typerää arvostelua suomalaiselle Maidenfan-foorumille ja jonka vuoksi sinä hyvä lukija, alat jo saamaan päänsärkyä tämän typerän tekstin lukemisesta :evil: Ilmoitan siis nöyrimmät pahoitteluni, ja ilmoitan, että aijon aloittaa arvostelun NYT (olkaapa hjyvä):

Aces high:

Aloitusraidasta aloitetaan ja heti mennäänkin suoraan asiaan. Biisinä vuorossa siis legendaarinen Ässät korkealla joka sattuu olemaan monille, kuin myös minullekkin, yksi kovimmista Maidenin levynaloitus raidoista ever. Vieläkun olisi editoitu se Churchillin puhe tähän alkuun niin olisi kyllä ollut melko nappi, mutta ei hätää. Hyvä näinkin. Heti alkusävelistä voi jo päätellä sen, että nyt mennään eikä meinata. Suorastaan ylitsepursuavaa energiaa sisältävän twin-kitarariffin ja taustasoittimien tahtia lyövällä yhteistyöllä saa tämäkin levy arvoisensa aloituksen. Nyrkin lyödessä ilmaa basson tahdissa hurmos vain kasvaa kunnes tempo kovenee ja kehiin lyödään melodista riffiä jalan polkeassa reikää lattiaan Neekon paukuttelujen mukana. Tässä kohtaa huomio kiinnittyykin heti suorastaan loistaviin soundeihin. Kaikki soittimet kuuluvat todella selvästi ja ennenkaikkea maininnan ansaitsevat pehmeästi, mutta voimakkaasti taustalla kolisevat Harriksen bassokuviot. Olenkin aina ollut sitä mieltä, että kys albumilla on melkeinpä täydelliset soundit, mutta jatketaan: Neekon heittäessä terhakan fillin hypätään säkeistöihin ja Bruce aloittaa vihaisen tulkintansa. Tähän on kyllä päästävä hehkuttamaan miehen ääntä tuohon aikaan. Dickin ääni oli vielä sen verran puhdas, että korkeimmatkin kiljahdukset vielä onnistuivat, mutta silti siihen oli jo alkanut kertyä sitä tyyliä ja kypsymistä, joka kahdella seuraavalla levyllä alkaa paistamaan läpi. Dickinsonia parhaimmillaan siis. Nopeatempoisemmassa bridgessä kuulemme Dickinsonin ärjymistä ja kiemurtelevia skittamelodioita ja kertsissä Smithiltä vaihteeksi kivaa kammella leikkimistä. Tämän jälkeen maistellaan vähän matalempaa riffiä kunnes on soolojen vuoro. Murray vetää timanttisen tiluttelun kun taas vastapainoksi Smith vetää vähän moniulotteisemman, mutta samalla myös tyylitajuisemman. Kaksi erityyppistä sooloa jotka kaikkine epäkohtineen täydentävät toisiaan niin että muodostavat todella kovan yhden kokonaisuuden. Lisää riffittelyä, bassottelua ja Nenän peltien mäiskimistä ja biisi etenee edelleen kuin luotijuna puhurissa satanen mittarissa kunnes lähestytään biisin loppua ja Dickinson repii vielä viimeiset äänenriekaleensa loppukiljaisuun. Kyllä sillä miehellä on ääntä riittänyt. Oma ääneni tuskin riittäisi edes neljännesosaan tuosta :) Temmon hidastuessa hävittäjä-ässäämme mahtoi osua ja koneen tippuessa fiilis vain temmon hidastuessa kasvaa kunnes biisi loppuu räjähtäen ”Ta Dam!” Huh huh. Paitamärkänä ja naama punaisena istun tuolillani typerä ilme naamallani ja hapuilen ”kaukosäädintä” pakkouusinnan toivossa. Kaikenkaikkiaan melkeinpä täydellinen biisi vähän simppeleitä lyriikoita sekä yksinkertaista kertsiä lukuunottamatta, mutta ne eivät juurikaan haitaa. Energiaakin rittää vaikka talonlämmitykseen. Maidenin paras alotusbiisi ever. Siitä ei voi kiistää.

5

Two minutes to midnight:

Klassikkoa klassikon perään eikä meno meinaa loppua, vaikka biisi onkin temmoltaan rutkasti edeltäjäänsä rennompi. Hengähdysaikaa ei silti juurikaan jää joten turha itkeä. Biisin aloittaa melkeinpä legendaksi muodostunut räkäinen Smithin-jyräriffi, josta jokainen voi heti tunnistaa, että mikä biisi onkaan kyseessä. Pientä kulumista on ehkä jo havaittavissa suuren kuuntelumäärän vuoksi mutta ei, kyllä tämä vielä ihan kivasti kolisee. Leukaani en enään kuitenkaan valitettavasti joudu lattialta keräämään. Neeko sekoittaa soppaa parilla muhkealla fillillä kunnes pääsemme eteenpäin ja muutkin soittimet ryhtyvät tahtiin tasaisesti etenevään insturmentaaliseen pyörremyrksyyn. Dickinsson loistaa jälleen hieman puhtaammalla tulkinnallaan ja vetää jälleen täydet pisteet. Pikaisesti siirrytäänkin biisin bridgeen joka sisältääkin mielestäni kiehtovan laulumelodian ja kivat basson juoksutukset. Kertsi on melko huudatuspainotteinen, mutta potkii silti. Tätä tykkäänkin aina yksin kotona ollessa rääkyä mukana, mutta valitettavasti se kuullostaa enemmänkin kiimaisen sonnin mylvinnältä kuin Brucelta. Harmi. Eräs tuttunikin tykkää muuten laulella tätä.... Mutta anyway: Tutunoloiseksi käyneen toistokaavan jälkeen Smith lataa jälleen loistavan soolon, jossa hän pääsee taas vähän kammella leikkimään. Tuntuu kuin miehen soolot vain paranevat levy levyltä (tarkoitan tässä siis Killers-Powerslave ajanjaksoa).Temmon hidastuessa fiilistellään jälleen hampaat irvessä vähän Murray/Smith parivaljakon sulomelodioiden mukana, basson pomputusten ja peltien mäiskinnän lomassa kunnes oma henkilökohtainen biisin kohokohta, eli loistava basso/rumpunostatus, jonka avulla siirrytäänkin räkänenäaivopääriffin kautta takaisin säkeistöihin. Kaavan mukaan edetään ja tunnelin suulla alkaa jo valo häämöttämään, mutta biisiä jaksetaan venyttää vielä vähän ”Midnight”-huutojen ja muiden soittimien räpellysten siivellä kunnes biisi loppuu Brucen karjasun saattamana kuin seinään. Jälleen klassikkokamaa oleva biisi maustettuna legendariffillä, hienolla skittatyöskentelyllä (including solos, both of ’em u know), loistavilla soundeilla ja loksahtavilla kertseillä. Lyriikat ovat vaihteeksi astetta mielenkiintoisemmat ja haastavammat ymmärtää, Dickinson kun näyttää ne raapustaneen. Jättävät kivasti enemmän ajattelunvaraa ja oman mielikuvituksen käyttöä. Itse tosin olen ihan pihalla siitä, että mikä biisin lyriikoissa on oikein ideana :D Klassikko-biisin viiltävä terä on kuitenkin vähän tylsistynyt kulutuksen hampaan purressa joka jättääkin sitten vähän vaivaantunemman maun suuhun. Maiden-lasit päässä antaisin täydet, mutta ei. Otetaan ne vastahakoisesti pois ja ollaan realistisia joten:

4.5

(kyynel)

Losfer words (Big ’Orra)

Maidenin neljännen ja samalla viimeisen intrumentaali-biisin vuoro. Biisi aloittaa myös monien (mukaanlukien minut) mielestä levyn sen ”heikomman rintaman”. Veikö kissa Dickinsonilta biisin nimenmukaisesti kielen kun ei laulua kuulu? Noh, kokeillaanpa että miten pärjätään ilman nokkamiestä.Biisi alkaa Wildest Dreams:maisesti Neekon huudolla ja peltien tahdinmäiskeellä jota pian seuraa parin tomin paukautuksen saattelemana kivalla temmolla rollaava riffi. Toimii ainakin tähän hätään nimittäin loistavasti. Biisi etenee sulavasti eteenpäin Neekon rumpaloinnin ja Harriksen suorastaan munakkaasti jyräävien bassonkolinoiden tahdissa, johon kitaristivaljakko pääsee niittaamaan myös hienoja melodioita. Pientä toistoa pääsee tähän kohti kuitenkin ikävästi kertymään, mutta se ei haittaa jos ei kovin keskity kuuntelemaan (toisin kuin nyt ). Maidenille helposti oletettava temmonmuutos ja pomppien mennään basson valssin tahdissa noin eteenpäin tanssitaan heiii! Lyhyehkön kurvailun jälkeen heitellään vähän sooloiluja ja hyppivää välimelodiaa, josta minulle tulee muuten kovastikkin mieleen Phantom Of The Opera. Itse soolo on melko tasapaksu. Ei herätä mitään kummempia fiiliksiä. Lisää riffittelyä ja konekivääritulitusta, josta loistava siirtyminen takaisin perussäkeistöihin ja riemulla rullataan kohti loppua. Itse lopetus on jälleen kerran loistava ja jaksaa edelleen kaiken tämän kuuntelunkin jälkeen potkia. Monethan tätä tuntuvat kovastikin dissaavan, mutta ainakin minut tämä biisi tältä erää nappasi täysin. Monesti on minulla tuo ”Maidenin instumentaalien arvojärjestys” vaihdellut. Joskus huipulla oli Transylvania, joskus oli Ides Of March ja kerran Oli Kinkku Kaan, mutta tämänpäivän ehdoton kuningas oli mikäs muukaan kuin Losfer Words. Hyvinä puolina biisi sisältääkin nasevia rytminvaihdoksia, Harris/McBrain – Murray/Smith parivaljakot näyttävät jälleen osaamistaan, fiiliksellä mennään ja muutenkin kaikinpuolin hyvä biisi, mutta kompastuskivenä on tälläkin kertaa liiallinen pituus ja venytys. Näinkin yksinkertaiseksi kys. biisi on aivan liian pitkä ja simppeli pelkkään instrumentaali-käyttöön. Olisivat pojat ottaneet vaikka ’Tallican Orionista mal... Unohda :) Loppujen lopuksi mielestäni mainettaan parempi biisi ainakin näin tämänhetkisen fiiliksen mukaan, jonka suurta dissaaamista kovastikkin ihmettelen. Ei mitenkään ihmeellinen, mutta ihan kiva välipala näin parempaa odotellessa.

3,5

Flash of the blade:

Neljäntenä jonossa vanha suosikkini. Katsotaanpa että sytyttääkö yhä. Biisi alkaa jälleen kivasti vähän räväkän kuuloisella riffillä, johon pian yhtyvät muhkeasti jytisevat rummut ja komppikitara. Ahh nyt maistuu rumpusoundi.... Hevosia! Säkeistöjen startatessa rumpujen saattelemana Pikku-D sukeltaa tylkintaansa ja varsinkin kun on jälleen miehen itsensä väsäämä kappale, niin potenttiaalia ja sitä kuuluisaa munaa on varmasti jälleen ainakin 66,6-kertaa enemmän. Se ainakin näkyy jos ei muuta. Samaa aggressiivisuutta löytyy mitä Aces Highissa ja kertsissä mennään taas korkeuksiin. Ei kuitenkaan hävittääkoneen kyydissä tälläkertaa. Pääsosissa vuorostaan miekka, sankari ja pahat pojat. Brucen sooloillessa parrasvaloissa muut soittimet vetäytyvät taakse tahtia pitämään kunnes kansa vaatii kitarointia ja eteenpäin painetaan tökerön pääriffin voimin. Kappalerakenne ei juurikaan edellisistä kappaleista eroa joten turha mainitakkaan enempää. Päästään väliosiin ja soppaa hämmenetään basson kolinoilla ja tutuksi käyneellä aloitusriffillä, jota vedetään tälläkertaa kuitenkin kahden kitaristin harmoniana. Aijaijai... Tähän kohti Neeko päättikin vetää oikein kunnon tappofillin. Hienoa. Kappaleen ns. ”soolot” jättävät valitettavasti sen ruskean maun suuhun. Ei niin mitään fiilistä. Harmi. Muuten bändin työskentely biisin aikana tuntuu sujuvan loistavasti. Erityismainintana jälleen lyömätön parivaljakkomme Harris/McBrain, joista varsinkin jälkimmäiselle kunniamaininta lyömättömästä rummutuksesta. Hienoa kikkailua kertakaikkiaan. Tuttuun tapaan loppuun heitetään perussäkeistö ja kertsi ja lopetuksena toimii jälleen pääriffi. Onneksi Neeko päättää vähän jelpata ja kiskoo viimeisen muttei heppoisimman fillin aivan biisin viimesekunneille. Loistavaa! Näillänäkmin paljon parempi biisi kuin muistinkaan, jos huomioon ei oteta pääriffin liiallista rassausta, hetkellistä sekalaisuutta ja vähän munattomia sooloja. Myös väliosien se ihme ”sirkutus” vai mikälie lisämauste raastaa korvia. Lussina voisin mainita sen, vaikka en mikään rumpali olekkaan enkä juurikaan tiedä niistä pätkänvertaa, niin biisin rumputyöskentely on kyllä levyn tähänasti parasta. Jyrääviä komppeja ja fillejä löytyy joista roimat pisteet. Toimivasta kertsistä myös pisteet kotiin. Kappaleen lyriikat ovat kylläkin mielestäni melko kornit mutta silti erittäin toimivat. The smell of resined leather....Now you’ll wreak your vengeance in the screams of evil men..” nostaa aina pienen virneen naamalle.

4

The duellist:

Ja miekkojen ympärillä pyöritään edelleen… Mikäs siinä? Katsotaan yltääkö biisi edeltäjänsä tasolle. Biisi alkaa jälleen edellistä hieman rennommalla riffillä ja alun bassokuviot ovat jälleen suorastaan nautinto korville. Riffi taasen on kuitenkin melko peruskamaa. Ei sytytä nimittäin ollenkaan. Säkeistöissä Bruce vetää mielestäni suorastaan hämmästyttävän nopeasti ja korkealta, joka kuullostaakin sitten vähän hölmöltä. Itse kun olen yrittänyt perässä laulaa, niin kielihän siinä on meinannut solmuun mennä. Hengähtää ei ehdi vaan vauhdilla menään kertsiin, jossa raiskataankin taas Brucen ääntä oikein kunnolla korkeilla kiljahduksilla. ”Oo oh” huudotkin pikemminkin vain ärsyttävät kuin hymyillyttävät. Olisi Bruce saanut laulaa yksin tämänkin, niin olisi voinut kuullostaa vähän paremmalle. Harrisko se on siellä mörisemässä :D Väliosiin siirryttäessä kuulemme jälleen pomppivaa skittamelodiaa, josta minulle tulee taas yllätys yllätys mieleen bändin varhainen klassikkoteos Phantom Of The Opera (taas?). Mistäköhän johtuu..? Vähän samaa makua löytyy. Soolot ovat onneksi hiukkasen paremmat kuin edellisellä kappaleella joiden aikana kikkaillaankin vähän pikku stopeilla ja riffittelyllä. Jälkimmäinen soolo (luultavasti Smithin) on itseasiassa melko hyväkin. Vuorossa jälleen raakaa kitaramelodiaa harmoniana josta siirrytäänkin vaihteeksi laukkaan ja josta ihan jees rumpufillin kautta perussäkeistöihin Loppuun taas toistot ja biisi loppuu mielestäni todella tyylikkäästi tämän huono-onnisemman kaksintaiselija-kaverin kuolemaan. Kaikenkaikkiaan mielestäni vähän tasapaksumpi esitys, joka ei ole koskaan oikein sytyttänyt. Laulumelodiat ja säkeistöt osaavat olla melko tökeröjä, Nickon rumputyöskentely tuntuu olevan tällä jotenkin vaatimatonta (kivoja fillejä kylläkin löytyy) eikä kys. biisillä vain ole ”sitä” joka saisi minut innostumaan siitä. Pitkä väliosa sooloineen ja muine temppuineen pelastaa kuitenkin paljon ja erityisenpaljon tykkään Harriksen bassottelusta, joka mahtaa kuulua kuitenkin ehkä hieman epätavallisen selvästi. Noh, mikäs siinä. Kiva että bassokin kuuluu joskus vähän paremmin! Silti, kys. biisi vain ei kolahda kokonaisuutena niin kovaa kuin edelliset kappaleet, joten se edustaakin allekirjoittaneen mielestä levynsä heikointa antia. Sävellyksenä silti varsin pätevää kamaa.

3

Back in the village:

Jatko-osaa The Prisonerille..? Mikäs siinä. Eikun riemuisa paluu ”villageen”. Aloitus on kyllä Maidenin tiukimpia, piste. Joskus en tästä tykännyt, mutta voi pena kun nyt tappaa! Mutta mitä muutakaan voimme odottaa, kun H on kitaranvarressa 8) (no joo. Smith lasit ei lähe päästä!). Tahdinlyöntejä ja säkeistöihin poraudutaan jälleen nasevan fillin voimin. Bruce laulaa tässävaiheessa vielä ”ihan kivasti” vaikkakin vähän huutaen kivan laukkakompin kera, mutta kertissä homma tuntuu luistavan vähän kankeasti. Menee nimittäin vähän enemmän huutamisen puolelle. Tästäjohtuen kappale kai saa niin kovasti sontaa niskaansa. Laulumelodia on kuitenkin omasta mielestäni kiistämättä mielenkiintoisen kuuloinen, mutta silti kokonaisuus jää valitettavan tökeröksi. Nickokin näyttää saaneen taas vähän lisää virtaa ja soittokin sujuu tältä erää edellistä kappaletta selvästi reippaammin. Edellisen kappaleen tapaan väliosissa käytetään jälleen pieniä stoppeja, joiden aikana lead-litara pääsee yksin maalailemaan tiukkaa pääriffiä. Sekaan vähän melodisempaa runttausta ala bassonkolinat joiden väliin molemmat kitaristit pääsevät vetämään jälleen omat soolonsa. Ensimmäinen, luultavasti Murrayn, pönkittää tälläkertaa kuitenkin vanhaa Smithiä (dodii, nyt ne lähti irti), jonka soolo osoittaituikin yllättävän tökeröksi. Riffitellen mennään takaisin perussäkeistöihin kunnes kappale loppuu Dickinssonin biisin nimen huutoihin. Jälleen vähän hiomista kaipaava kappale, josta en tälläkuuntelulla kovinkaan ihmeellisempiä irti saanut. Dickinsonin huutaa enemmänkin kuin laulaa ja tämä tekee biisin kuuntelemisesta monille melkoista kärsimystä. ”Kuin sikaa pistettäisi” olen jossain kuullut sanottavan :D Mutta silti kyllähän tähän on hyviäkin kikkoja saatu tungettua. Bändi soittaa jälleen melkeinpä moitteettamosti (olipas vaikea sana) ja tässäpä jälleen loistava esimerkki siitä, että kuinka kova se Maidenin yhteistyö oli tuohon aikaan. Muutenkin biisi on kivasti vähän kitarapainotteinen, jota voitaisiin kolmella kitaralla hyödyntää vieläkin tehokkaammin. Tämä settilistaan ens-vuodeksi! Lyriikat ovat jälleen melko erikoiset, Dickinsonin kynästä kun näyttävät jälleen olevan.. Tai no joo... Tarkemmin ajatellen eihän tämä Loppujenlopuksi olenkaan mikään hullumpi kappale, jonka aikana vietin helpostikkin tuskalliset viisi minuuttia.

3,5

Powerslave:

Ahh...Back to basics! Neljän Maiden-asteikolla vähän keskitasoisemman biisin jälkeen on aika saada vähän tulta pesään. Timantti linjaa jatketaankin tälläkertaa itse massiivisen nimibiisin voimin, ja kuten jo aloituspuheessani kerroin, se oli se itseasiassa SE biisi joka nappasi minut täysin. Tunnearvoa siis löytyy joten täysin rehellisesti en ehkä tätä arvostelua kykene tekemään. Katsotaan mitä tuleman pitää. Biisi alkaa mystisesti nauhalta soitetulla hämyisellä äänipätkällä, jossa kuuluu raskaiden askeleiden tömähdyksiä (vai sydämmenlyöntejäkö nuo ovat? Whatever) ja ulvontaa, kunnes lyhyehkö pätkä loppuu jonkun tyypin huutoon. Tämä oli muuten mulle melko pelottava kokemus sillon pienenä, kun kyseistä biisiä joskus isän kanssa kuuntelin :) Luo nimittäin ihan kivan, mystisen pohjan kappaleelle. Ei ’stana mistä noin kova filli tuli? Suorastaan luvattoman kova aloitus! Sitten jatkoa saadaan yhdellä Maidenin historian täydellisimmillillä, voimakkaimmilla ja jyräävimmeillä riffeillä, josta paistaa kivasti just asiaan kuuluva Egypti-fiilis. Poijat tää on kuulkaa sitä heviä ’kele :finger: Vaikka riffi ei mitenkään monimutkainen olekkaan, niin sitäkin kovempaa se kasseille potkii. ”Yksinkertaisuushan osaa joskus olla yllättävänkin kaunista” tavataan sanoa. Muhkeat saunditkin vain nostavat fiilistä. Jyräten kivalla temmolla mennään ja itse biisin säveltäjä ja vokalisti, Bruce Dickinson, lyhyehkö mies pituudeltaan muttei sävellystaidoiltaan, aloittaa suorastaan jumalaisen ja samalla vähän teatraalisen tulkintansa lausuessaan jälleen melkeinpä hävyttömän nerokkaita lyriikoita jonka murskaavalta vetovoimalta ei vaan voi säästyä. Ehdottomasti miehen parhaimpia laulusuorituksia koko Maiden-uransa aikana ever. Bridgessä annetaan miehen vähän hengähtää ja soittimet pääsevät puhumaan puolestaan. Skitat vetävät omasta mielestäni hieman surullisen, mutta maagisen kuuloista melodiaa eri sävelkorkeudelta ja Neeko pääsee esittelemään omaakin työskentelyään. Basari-jalka maistuu ja peltejä hakataan kuin viimeistä päivää. Muutenkin mies tuntuu olevan jälleen koko biisin ajan täyttä rautaa. Pellit suhisee, tappofillejä löytyy jatkuvasti ja kompit sisältävät hienoja koukkuja. Kertsi on taas kiistatta yksinkertaisesti loistava kaikkine riffeineen ja täydellisine fiiliksineen.Yksi bändin parhaita, jonka tulkinta hienoine laulumelodioineen vetää ihon aina kananlihalle ja halun repiä paita pois. Jopa taustamölinä vai mikälie huokailu kuullostaa tässä tapauksessa poikkeuksellisesti todella hyvälle. Uusinta kierros pelkkää parhautta Maidenille tyypillisen toistokaavan yhteydessä josta hypätäänkin rumpujen mukana itse biisin parhaaseen antiin, eli sooloihin. McAivo paiskii peltejä ja bassonjuoksutusten tahdissa Murray pääsee näyttämään todellisen karvansa vetäessä suorastaan jumalattoman kovan, mutta samalla niin kauniin ja hempeän fiilistely-soolon. Yksi niistä todellisista sooloista, joita todella tykkään fiilistelen muna huurussa ja nyrkki ilmassa. Miksei mieheltä enään kuule tämmöisiä?! Sehän on suorastaan rikos. Tätä kuunnellessa olo tuntuu olevan mitä täydellisin. Erästä lautalaista lainatakseni tulee semmoinen fiilis, kuin että itse Osiris olisi tulossa mukaansa hakemaan. Smithkin pääsee tulittamaan edellistä hieman nopeatempoisemmalla improvisoinnilla, mutta tälläkertaa ei miehen rahkeet riitä itse hymy-Davea vastaan. Loistava soolo sekin, sitä en kiistä. Lisää riffittelyä ja Murray päästetään irti jälleen sooloilemaan. Miehen pehmeä, mutta lujaotteinen kitaratyöskenely on silkkaa parhautta ja on kai turha sanoa, että tällä biisillä on kiistattomasti miehen kaksi parasta sooloa, joista ensimmäinen vie niukasti voiton. Parhautta ei kuitenkaan voi jatkua loputtomasti, joten on aika siirtyä takaisin maanpinnalle mahtavien rumpufillien ja bassottelujen tahdissa ja pian ollaankin jälleen Dickinsonin kyydissä etenemässä kohti biisin loppua. Outro on jälleen sanomattakin selvää täyttä tappoa Brucen ”Slaves to the power of death”-huutojen ja muiden jäsenten fiilistellessä silmät kiinni Murray soolo-ilme naamallaan venyttäessään Egypti-tunnelmarikasta (olipahan sana) musiikkia kunnes kappale loppuu paskat housuun täräyttäen todella jylhästi. Mitäs sitä tähän sanoisi? Sanomattakin selvää, että biisi on minulle ihan must. Lasit päässä tai ilman se maistuu aina yhtä täydelliseltä josta en vain yksinkertaisesti osaa löytää mitään vikaa. Jos nyt PAKKO olisi jotain mainita, niin sanoisin ainakin sen, että kappaleen rakenne ei ole mitenkään poikkeuksellinen, ja pääriffi jää säkeistöjen edetessä hieman jalkoihin, mutta mitäs siitä. Maailmanluokan biisi jokatapauksessa, jota tulen hehkuttamaan aina maailmantappiin asti.

5 (miksei voisi antaa enempää :wink: )


Rime of an ancient mariner:

Ja viimoista, muttei vähäisintä viedään. Kyseessä siis massiivinen ja bändin kestoltaan pisin mammuttiteos, joka päättääkin tämänkin hienon levyn sen arvoltaan sopivaan tapaan. Alkuun heti tajutonta mutta melodista riffittelyä jonka rumpujen ja basson naseva yhteistyö on todellakin musiikillinen orgasmi, piste. Brucen syöksyessä sisään ja ottaessaan ns ”tarinankertojan” roolin biisi rollaa samalla temmolla jylhästi eteenpäin. Lyriikat ovatkin mielestäni tässätapauksesa sitä melkeinpä parasta Harrista Paschendalen ja muidenkin hienojen teosten parissa. Selvää, mutta samalla ah niin tarttuvaa ja tehokasta! Jälleen yksi kappale, jonka lyriikoiden hymäilystä ei voi säästyä. Asiaa auttavat myös keskitempoa vähän nopeammat laulumelodiat, jotka vokalistimme Dickinsonin tulkinnan kanssa ovat yhtä murhaa. Biisi etenee kivasti säkeistöjen lomassa mahtavan intrumentaalisen neljänmiehen pyörremyrskyn tahdeissa. Aijaijai kun bändi vetää jälleen niin täysillä kuin olla voi. Siis ei voi hyvä jumala! Onneksi jaksoin ruveta tekemään tätäkin arvostelua! Tuntuu kuin aivan tälläkuuntelulla tämäkin biisi tuntui aukeavan minulle aivan täysin! Tokihan se on kovakin biisi ennen ollut, mutta vasta nyt tarkemmin kuunneltuani tätä mestariteosta huomaan, että kuinka jumalaisia koukkuja tämäkin kappale sisältää! Alkaa olla pian nimibiisinkin asema vaarassa (no ei, On niin kovat Powerslave-lasti päässä ettei toisia ole). Merimiehen mukana mennään kohti horisonttia ja samalla tullaan tapattaneeksi yksi albratrossikin. Aikavälin 0.00 – 5.09 sisältämät säkeistöt ovat kyllä tälläkorvalla kuunnellen täyttä tappoa alusta loppuun. Vaikka pieneen toistoonkin sorrutaan, niin eipä sitä tässä fiilistelyjen lomassa edes kerkeä huomaamaan. Niin saumattomasti bändin sen ajan vetää, ettei voi muutakuin ihailla. Bruce vetää semmoisella antaumuksella ettei ole tähänhätään toista, kitaristit jyräävät eteenpäin uskomattomilla riffeillä, Nenä, Aivo tai mikälie tarjoaa jälleen sitä parasta McAivoa mitä olla voi ja itse kappaleen säveltäjä: Konkari ja bändin sydän, Steve Harriksen bassottelussa on jälleen sitä jotain, josta voi kertoa sitten joskus lapsenlapsille. Aah nyt alkaa jo pelottaa! Uhkaava painostuksen tunne vain kasvaa ja Brucen kiljaistessa ”The Chosen oooooooneeeee...” tiskille lyödään raskaampa riffittelyä kunnes tempo äkkiä laskeekin nollaan ja Nenän peltiensuhinoiden siivellä päästään kappaleen ns. ”keskiosaan”, jolloin Harris tärisyttelee luita aavemmaisella bassonnaputuksilla ja Dickinson viiltelee sumuista ilmaa latelessaan suustaan sitä vanhaa runoa, johon koko biisikin perustuu. Hienoa tilanneratkaisu. Mausteina tässä onkin käytetty laivannarinoita, aavemmaisilta kuullostavia koskettemia ja peltien suhinoita. Melkeinpä maagisimpia ja mystisimpiä hetkiä Maidenin historiassa. Yhtäkkiä basson naputukset loppuvat ja kylmänhiki otsalla odottelen jatkoa. Kepeämpää bassottelua! Mahtava ratkaisu! Kitarat komppaa ja Neekon naputellessa haitsua Bruce pääsee jälleen venyttelemään ääntään jatkaessaan tarinaa kunnes tempo taas kovenee Brucen rääkäistessä ”And Then down falls the raiiiiiiiiiiin..!”. Vähän naureskelua ja eteenpäin mennään raskaasti kunnes on vihdoin ja viimein kappaleen soolojen vuoro. Täytyy vaan sanoa, että kappale ei vielä ainakaan tähänkaadu. Molemmat kitaristit vetävät jälleen levyn parhaimpiin kuuluvat improvisoinnit joista onkin hyvä jatkaa jälleen eteenpäin. Lisää intrumentaalista sekoamista ja äkkiä ollaankin takaisin perussäkeistöissä. Miten yllättävä, mutta varsin toimiva käänne! Tarina etenee merimiehen syntien anteeksiantamisen kautta kohti onnellista loppua, jossa merimies pelastuu ja ymmärtää, ettei luonnon eikä Jumalan kanssa kannata ruveta ryppyilemään. Se onkin sitten tarinan opetus jota merimies päättää ruveta saarnaamaan ja kiertelemään ympäri kylliä ihmisten valaistusten toivossa johon kappaleemme päättyykin mahtavasti merimiehen kaiotessa yhä kauemmas ja kauemmas ja kauemmas ja kauemmas..... Huh huh! Enpä olisi arvannut, että kuinka kova biisi tästäkin kasvaisi kunhan se aukeaa kunnolla. Maidenin Top-10 kamaa aivan ehdottomasti ja samalla yksi bändin parhaimmista eeppisistä kappaleistakin, mutta Seventh Son Of A Seventh Sonille siitä ei ole vielä vastusta :wink: Mutta joo. Mahtava eeppinen biisi täydellisellä bändityöskentellyllä ja loistavalla rakenteella, jonka kanssa viettää pitkät 14-minuuttia kuin siivillä vain.

5 (ehdottomasti)

Nonnih... Nytpä on saatu tämäkin urakka päätökseen, ja omasta mielestäni oli hyvä että jaksoin tehdä. Tässä kuuntelujen lomassa tulinkin huomanneeksi, että kuinka kova levy tämä onkaan musiikillisesti. Bändi vetää kokoajan melkeinpä 110:n prosentin varmuudella eikä mitään valitettavaa oikein meinaa edes löytyä. Erityismainintana täytyy kyllä sanoa Harriksen ja McBrainin todellakin saumaton yhteistyö, joista varsinkin jälkimmäinen pääsee todella näyttämään, että mies todellakin oli KONE tuohon aikaan. Souditkin ovat jo kuten mainittuna suorastaan todella hyvät. Soittimet kuuluvat hyvin ja sitä kuuluisaa munaakin on saatu ahdettua varsinkin basson soundiin. Kappaleista sen verran, että kokonaisuutena meko varma levy. Neljä timanttia ja neljä vähän tasapaksumpaa kappaletta, joiden keskiarvoksi muodostuukin näillänäkymin upeat 4.1875, jonka tasa-arvon ja suorastaan hämmästyyävän upean kansitaiteen nimissä pyöristän 4.2:ksi! Ei huono, mutta silti se ei pärjää näille kahdelle seuraavalle ”kultaisten vuosien” levyille, johon tämäkin levy kuuluu, mutta ne ovatkin sitten niin uber-levyjä, jolloin Maiden vain oli yksinkertaisesti uransa huipulla. Siltikin kädessäni on tällähetkellä sen tason klassikkoteos, jonka jokaisen itseäänkunnioittavan raskaamman musiikin kuuntelijan täytyy löytää hyllystään. Jos ei, niin äkkiä kauppaan nappaamaan tämäkin teos. Fiilikseltäänkin levy on mielestäni ainutlaatuinen, jota en muista levyistä ole häävillä löytänyt. Jotenkin hieno, historiallisen mutta samalla niin kansitaiteen mukaisen, aurinkoisen tunnelman ainakin minä löydän tältä albumilta. Mutta joo.. Taidanpa lopettaa tämänkin urakan tähän kun en enää todellakaan keksi mitään sanottavaa. Losfer Words kertakaikkiaan. Joten, pistäkää kyseinen albumi sinne soittimeen ja antakaa sen puhua puolestaan. :finger:
Iron What? Iron Fucking Maiden! That's What!
Pystis
Peräruiske
Peräruiske
Posts: 86
Joined: Sat Mar 24, 2007 17:27
Location: Jyväskylä/Hämeenlinna
Contact:

Post by Pystis »

^Erittäin paljon tekstiä tässä arvostelussa. Täytyy kyllä nostaa hattua, että on jaksanut panostaa näin hyvin.
Only lack and attempt cause a life worth living.
asa
MAIDEN HELL
MAIDEN HELL
Posts: 6061
Joined: Tue Jan 06, 2004 18:48
Location: Lahti Metal HELL
Contact:

Post by asa »

Moni muukin voisi ottaa mallia kuinka tehdä arvostelu niiden typerien + ja - listojen sijaan.
_maiden_
Taka-ampuja
Taka-ampuja
Posts: 1165
Joined: Thu Nov 16, 2006 15:50
Location: Vaasa

Post by _maiden_ »

Pystis wrote:^Erittäin paljon tekstiä tässä arvostelussa. Täytyy kyllä nostaa hattua, että on jaksanut panostaa näin hyvin.
Niinpä, on hienoa huomata, kuinka paljon tähänkin on vaivaa nähty.
Varsinkin kun itsestäni ei tollasten pitkien arvostelujen tekemiseen ole. :roll:
Give me Ed...'Til I'm dead
Pystis
Peräruiske
Peräruiske
Posts: 86
Joined: Sat Mar 24, 2007 17:27
Location: Jyväskylä/Hämeenlinna
Contact:

Post by Pystis »

Katsotaan miten arvostelussa pärjää seuraavaksi vuorossa oleva, Maidenin ns. Golden Era-kauden aloittanut levy:

Powerslave - 1984

Aces High
Mukavalla riffillä mennään kitaraharmonioilla höystettynä ja kappale pärähtää sujuvasti käyntiin. Kappaleessa hallitsee agressiivinen meininki niin laulun, kuin riffittelynkin muodossa. Erinomaisesti tykittävät riffit. Klassikobiisin ainekset ovat valmiit, kun tähän lisätään Brucen erinomainen, agressiivinen laulanta, sekä biisin kruunaava loistava soolo. 5

2 Minutes To Midnight
Maidenin kuuntelun alkamisesta lähtien kuulunut omiin suosikkeihin. Biisiä kuljettamaan lähtee loistavasti groovaava riffi. Laulumelodiat ja lyriikat hyvää tasoa. Keskiosan instrumentaaliosuus on ikimuistoinen: loistavat soolot ja raskaat riffit vievät mukanaan, jonka kruunaa nostatus takaisin pääriffiin. Erinomaisesti toimiva biisi, jossa on taas sitä Nostalgiaa. 5

Losfer Words (Big 'Orra)
Loistavasti alkava intsumentaali, joka kuitenkin hyytyy valitettavan nopeasti. Riffit ovat valitettavan ponnettomia, eivätkä melodiat ole sen kummoisempia. Kappaleessa ei ole tarpeeksi kontrastia ollakseen hyvä instrumentaali, jolloin se jääkin vain harmillisen puuduttavaksi. Paikoin kuitenkin pistetään kehiin muutama potkivampi riffi ja melodia, mutta muuten jäädään keskinkertaiseen tulokseen.2.5

Flash Of The Blade
Uhkaavan kuuloinen alkuriffi ei pääse säväyttämään. Ihan mukavan kuuloinen perusbiisi, joka ei tarjoaa mitään kovin mielenkiintoista, paitsi ajoittain hyviä lauluosuuksia. 2.5

The Duellists
Nyt päästään vihdoinkin taas potkivampaan riffiin. Aluksi kappale vaikuttaa jäävän ihan mukavan kuuloiseksi perusbiisiksi, mutta keskiosassa skarpataan ja tuotetaan ihan messevän kuuloinen soolo ja mukavia melodioita. Kokonaisuutena kappale nousee hieman kahden edellisemmän, heikomman esityksen yläpuolelle.3

Back In The Village
Alku on kiitettävän laadukas ja biisi kulkeekin mukavan potkivasti liikkeelle. Selkeänä miinuksena typerät biisin nimen hokemiset venytellen, ei toimi. Väliosa tarjoaa hienon soolon harmonioilla ja muutenkin kivoja riffejä, melodioita sun muuta mukavaa. Näistä kaikista huolimatta biisi ei ole koskaan päässyt minua iskemään, jääden sinne "ihan kiva"- osastolle.3

Powerslave
Nyt ei enää todellakaan jäädä sinne "ihan kiva"- osastolle. Nyt mennään raskailla, luut poikki potkivilla riffeillä Egypti- teemalla höystettynä ja kovaa mennäänkin. Brucen äkäiset vokalisoinnin ovat mestarillisia. Mukaan on saatu myös yksi maailman parhaimmista sooloista, alkaen hitaasti ja melodisesti, kiihtyen erinomaiseen huippukohtaansa, jättää erittäin hyvän maun suuhun. Sooloa on myös kauniisti täydennetty bassolla. Näin siirrytään takaisin pääriffiin ja klassikko on valmis. Biisi tihkuu silkkaa neroutta, koko kappaleen kestävää nautintoa koko rahan edestä.5

Rime of the Ancient Mariner
Ja sama nerokkuus jatkuu. Raskasta hidasta laukkaa pistetään kehiin ja nythän se potkii taas niin erinomaisen kovaa. Laulumelodioiden lyriikoiden riffien ja melodien ollessa kaikkien mestarillisia tasoa, ei tähän jää mitään lisättävää. Kun tämä kaikki on vielä pistetty näin eeppiseen ja tunnelmalliseen pakettiin, Maidenin ansioluetteloon on saatu taas yksi mestariteos lisää.5

Powerslave jatkaa TNOTB:sta alkanutta tasaista laadun kehittymistä. Tälläkin kertaamukaan on saatu hienoja mestariteoksia, sekä lisäksi harmillisesti niitä keskinkertaiseksi jääneitä perusbiisejä. Kuitenkin nyt ollaan taas nostettu tasoa mukavasti ylöspäin, mikä ei yllättäen keskiarvossa näykkään... :?

Levyn arvosana kappaleiden keskiarvon perusteella:
3.875
eli

3.9

Ranking:
Seventh Son Of A Seventh Son - 4.8
Somewhere In Time - 4.8
Powerslave - 3.9
Piece Of Mind - 3.9
Number of The Beast - 3.2

Edit: Ranking
Only lack and attempt cause a life worth living.
Tenacious
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 139
Joined: Mon May 21, 2007 18:49
Location: Zimbabwe
Contact:

Post by Tenacious »

Nyt on tullut kuunneltua levy lopuun ja arviot on tehty. Omasta mielestä Maidenin parhaita levyjä. Kerrassaan loistavaa matskua.

Powerslave

1. Aces High, 5
Alku on mahtavaa soittoa. Bruce aloittaa laulun terävästi. Soolot sopii hyvin tähän biisiin.
Vielä kun lisätään tähän mahtava kertsi niin biisille on pakko nostaa hattua.

2. 2 Minutes To Midnight, 5
Riffi on kerrassaan mahtava. Bruce aloittaa laulun jälleen terävästi. Intohimoa koko bändiltä löytyy tässä biisissä saamaristi.
Kun tähän kaikkeen lisätään mahtavat soolot ja McBrain, niin syntyy mahtava biisi. Selvästi paras tältä levyltä.

3. Losfer Words (Big 'Orra), 3
Alussa olevat huudot jää tämän biisin ainoiksi sanoiksi. Soundi on hyvä ja soolo-osuus on loistavaa, ei ihan tavallista Maidenia.
Ehkä vähän liikaa toistumista tässä biisissä. McBrainilla taitaa olla tässä biisissä omakeskimä komppi, nyt kun tarkkaan kuuntelin.
Sanat kun lisäisi voisi syntyä parempi biisi

4. Flash Of The Blade, 3½

Alku on lupaava, mutta ei parasta tässä biisissä. Kuulosti siltä, että oisi Bruce vähän hätäisesti alottanut laulun, no se on vain oma tulkintani.
Kertsissä on jotain mikä ei oikein iske mua. Soolot sopivat tähän biisiin, mutta ei ihan yllä Maidenin Top 50 sooloihin.

5. Duellists, 3
Biisi ei yllä Maidenin parhaaseen suoristukseen, mutta silti mukaansa tempaavaa. En kyllä tähän biisiin enempää arvostelua keksi.

6. Back In The Village, 4
Bruce aloittaa lauluosuuden hyvin ja sehän lisäpisteitä tuokin. Riffi tuntuu seillaiselta, että vetäisi kitaristi koko ajan sooloa.
Kertsi vähän tuntuu huonommalta kuin muissa Powerslaven biiseissä. Soolo tuntui hyvältä, kun ei ole vähään aikaan kuunnellut tätä biisiä.

7. Powerslave, 4½
Biisissä ihastuttaa hevosen juoksu rytmi. Ei yllä nimikkobiisi kärkisijalle tällä levyllä, mutta mahtava on silti tämä biisi.
Selvästi levyn "raskain" biisi. Soolo ja McBrain ovat yhdessä huippuluokkaa..
Silti siitä puuttuu se jotain, mitä kaikissa Maidenin biiseissä tarvitaan.

8. Rime Of The Ancient Mariner, 3½
Alkaa selvästi savalla rytmillä kuin Powerslave. Selvästi Iron Maidenin pisin biisi, mutta myös se vähän tässä biisissä viehätyttää.
Parasta on selvästi kertosäe. Hiljaiset osuudet ärsyttää aika paljon, se vähentää huomattavasti piesteitä.

edit: muutamia arviointi virheitä korjasin
Last edited by Tenacious on Sat May 26, 2007 21:18, edited 1 time in total.
Kris Letang #58
asa
MAIDEN HELL
MAIDEN HELL
Posts: 6061
Joined: Tue Jan 06, 2004 18:48
Location: Lahti Metal HELL
Contact:

Post by asa »

Tenacious wrote:
Powerslave

1. Aces High, 4
Alku on mahtavaa soittoa. Bruce aloittaa laulun terävästi. Soolot sopii hyvin tähän biisiin.
Vielä kun lisätään tähän mahtava kertsi niin biisille on pakko nostaa hattua.
En oikein ymmärrä. Mitään negatiivista et maininnut, mutta silti biisi ei saa kuin 4 pistettä? Antamillasi perusteilla en ymmärrä tuota pistemäärää. Ja muutenkin jos tämä on mielestäsi "yksi Maidenin parhaita levyjä", niin vain yksi biisi ansaitsee 5 pistettä, pari biisiä 4 pistettä.

No... kukin tyylillään. Mahtaa muut levyt saada sulta huonoja pisteitä.
Tenacious
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 139
Joined: Mon May 21, 2007 18:49
Location: Zimbabwe
Contact:

Post by Tenacious »

^ Hyvä pointti. En muistanut laittaa mitään negatiivistä. Mutta kukin omalla tyylillään.
Kris Letang #58
Tenacious
Hang-Around
Hang-Around
Posts: 139
Joined: Mon May 21, 2007 18:49
Location: Zimbabwe
Contact:

Post by Tenacious »

Korjasin virheen, onhan tuo Aces High selvästi Maidenin parhaita biisejä.
Kris Letang #58
mika
Berserkki
Berserkki
Posts: 875
Joined: Sun May 29, 2005 17:15
Location: kymenlaakso

Post by mika »

Tässä levyssä ensimmäisenä iski minuun kansitaide-magiaa, todella hienoa työtä Riggsiltä!
Levystäkin pidän todella paljon kokonaisuutena vaikka joidenkin mielestä siellä täytebiisejä mutta ei minusta. Levy on todella hyvää tykitystä alusta viimeiseen sointuun. Ensimmäinen biisi jonka Powerslavelta kuulin oli Powerslve, se tuli silloisessa rockradiossa. Ajattelin että mitä v*ittua, tämähän on s*atana heviä!
Biisin kitarasoolo teki minuun lähtemättömän vaikutuksen.
Muiden biisien avauduttua aloin pitämään myös Rime of the ancient.... sekä Back In The Villagesta. Aces High ja 2 minutes nyt ovat klassikoita joista ei voi olla pitämättä.
Myös Losfer Words on hyvä biisi, aluksi se oli minulle (silloin finninaama teini) järkytys että miten Dickinsonin tasoinen hevikiljukaula on laulamatta biisissä mutta hyvähän tuo on ilman Bruceakin.
Mahtavaa jos taas tuolla Early Days II tourilla kuullaan Aces High,Powerslave, ehkä Riem Of The Ancient Mariner....
siihen asti tyydytään Powerslaven kuunteluun!
1986,1990,92,93,95,96,98,99,2000,03x2,05x2,06x2,08x2,2010,11x2,13,16x2,17x2 + Lontoo 27-28...
Post Reply