Metallica

[Jeeves]

^Kyllähän Frayedissa pelaillaan huomattavasti Harvesteria isommilla tempoilla, vai ymmärsinkö jotain väärin?

Mulle Frayed on toiminut aina, Justicen parhaimpia biisejä ehdottomasti. Koko levy kyllä aikalailla priimaa, ei heikkoja lenkkejä.

[Lappis]

Enhän mä nyt tarkoittanut, että ollaan just siinä samassa temmossa. Mutta jos vaihtoehtona on Blackened/Dyers Eve/The Shorterst straw ja hitaampina paloina Harvester, One, Justice ja Frayed. Tuollainen karkea jako. Tietty Onen loppu on vauhdikkaampi eli rehellisesti kaksiosainen biisi. Mutta pointtina siis, että Frayed ei todellakaan mikään Whiplash ole nopeudeltaan. Ja sen takia just se meinaa olla tylsä, koska riffit ei oikein tahdo kantaa. Keskitason Metallicabiisi kulta-ajalta.

Ja nyt kun miettii, niin eihän tuo koko Justice-levy kyllä enää mitenkään nopea ole kokonaisuutena. Jälkiviisaana voisi sanoa, että Black teki jo tuloaan eli nopeudet pois ja sitäkautta siirtyminen rässistä kokonaan veks.

[Jeeves]

Kyllä Frayed on Metallican standardeilla ihan kohtuullisen rivakka veto ja aika samoissa temmoissa liikutaan tuon Shortest Strawn kanssa. Tietysti jos ei esim Frayedin neljän minuutin kohdalla lähtevä instrumentaaliosuus uppoa, niin eipä siinä mitään. Hidasta tempoa en kuitenkaan lähtisi ensimmäisenä syyttelemään, ei nuo riffit hirveästi nopeampana toimisi eivätkä olisi edes mahdollista soittaa.

[Lappis]

Piti tarkistaa ja täällä päässä meni biisi sekaisin Eye of the beholderin kanssa

Parempi biisi kyllä kuin tuo yllämainittu Eye. Ja tuo instrukohtahan on paras koko biisissä.

[Karpaasi]

Eye of the Beholderissa on kova riffi. Siinä se biisi sitten suurinpiirtein taisi ollakin.

AJFA on parhaimmillaan loistavaa meteliä, mutta minua kammottavat sairaalasaundit ovat aina työntäneet pois, jos verrataan vaikka edeltäviin levyihin. Kyllähän tästä tosin taisi olla Tuubi pullollaan bassomiksejä.

[Euronymous]

Ulrichin bassarisoundistahan tällä levyllä alkoi nykyaikanen napsu-basari-buumi!

[Jeeves]

Mulle on aina pudonnut Justicen steriili ja kuiva saundimaailma. Luo juuri sopivan kylmän ja kolkon tunnelman, mikä istuu juuri tälle levylle kuin nenä päähän. Ehkä olen vain tottunut ja hankala kuvitella tätä levyä millään muilla saundeilla.

[Lappis]

Kyllä mäkin diggailen Justicen saundeista. Toki, jos vertaa edellislevyyn, missä bassosaundi on täydellinen, niin kyllähän sitä bassoa aina ikävä on levyä kuunneltaessa.

[Euronymous]

Jasonin soundi oli Justicella ihan vitun räyhäkkä! Jos se kuulus tolla levyllä kunnolla, niin tuo levy ois täydellinen. Itse en tykkää jotenkin tästä ''yliselkeästä'' aktiivibasso-soitettuna-plektralla-soundista, mikä on kuultavissa Black-levyllä.

[Lappis]

Mun kirjoissa sana edellinen viittaa menneeseen eli tässä tapauksessa Justicea edeltävä on käsittääkseni Puppets.
Sen levyn kokonaissaundikin on kyllä aika lähellä täydellistä. Jopa Larssin tönköt tomit kuulostavat Puppetsilla hyvältä.
Mutta Blackin saundi on kyllä kova myös, bassoa myöten.
Niin ja miten se saundi voi olla räyhäkkä, jos sitä ei kuulu lainkaan? Edes Onen kliineissä kohdissa bassoa ei kuulu lainkaan, joten miten ihmeessä sellainen voi olla räyhäkkää?

[Jeeves]

^Samaa mieltä, vaikka Justicen saundeista pidänkin kovasti, Puppets on se täydellisyyttä hipova tuotos. Aina kun jaksaa laittaa Master Of Puppetsin soittimeen tulee yllätyttyä, kuinka tuoreelta ja hyvältä tuo levy kuulostaakaan kerta toisensa jälkeen.

[Euronymous]

Joo, tajusin, että viittasit Puppetsiin ja olen täysin samaa mieltä Ja siis edellisessä kommentissa tarkoitin, että mitä olen Youtubesta kuunnellut bassoraitoja ko. levyltä, niin kyllä se Jasonin beisisoundi oli aika räyhäkkä, ei vaan perhana kuulu lopullisessa miksauksessa.

[Finnish Eddie]

Mikäs siinä oli oikein takana ettei niitä bassosoundeja voitu vääntää miksauspöydästä kovemmalle? Jonkun sortin kettuilua Jasonille vai oliko kyseessä jokin "taiteellisempi" tyyliin "hei tehdäänkin näin että jätetäänkin vaan kitarat pintaan"-ratkaisu?

[P.K.]

Mikäs siinä oli oikein takana ettei niitä bassosoundeja voitu vääntää miksauspöydästä kovemmalle? Jonkun sortin kettuilua Jasonille vai oliko kyseessä jokin "taiteellisempi" tyyliin "hei tehdäänkin näin että jätetäänkin vaan kitarat pintaan"-ratkaisu?

Jamesin ja Larsin kyynisistä ratkaisuista on vaikea sanoa mitään. Mutta kannattaa lukea aiheesta vaikka tämä Flemmingin haastattelu nauhoituksista: http://www.soundonsound.com/sos/may11/a ... s-0511.htm

Suoraa lainausta...

Flemming Rasmussen agrees: "It's inaudible. Jason, Toby and I are probably the only people who know what the bass parts actually sounded like on that album, and that's down to Lars and James. I didn't mix Justice — Steve Thompson and Mike Barbiero were already hired to do that before I became involved with the project, and after Lars and James heard their initial mixes the first thing they said was, 'Take the bass down so you can just hear it, and then once you've done that take it down a further 3dBs.' I have no idea why they wanted that, but it was totally out of my hands, and I didn't even know about it until the album had been released. When I heard it, I went, 'What?' I wasn't too keen on it, either.”

Eli tasot niin alhaalle että nippa nappa kuulee ja senkin jälkeen vielä miinus 3 desibeliä. Siis epäsuorasti sanoen käskivät että bassot pois levyltä. Bassoraidat on siis äänitettynä ja master-nauhoilla mutta miksausvaiheessa litattu niin alas kuin käytännössä pystyy. Levyhän on tehty alle puolitoista vuotta Cliffin kuoleman jälkeen. Ainakaan itse en keksi muuta syytä kuin tästä johtuvat mielialamuutokset. Flemming ei itse ollut mukana miksausvaiheessa, joten voisi uskoa että jos olisi ollut, niin olisi varmaan uskaltanut sanoa vastaankin asiassa.
Levyn tuottajana piti alunperin olla Mike Clink (joka tuotti mm. Appetite for Destructionin) mutta Clinkin kanssa eivät saaneet käytännössä mitään aikaan paitsi parit rumpuraidat ja coveribiisin, joten Flemming soitettiin tilalle hoitamaan hommat.

[Euronymous]

Vittuiluahan se oli suoraan sanoen.

[Krugbit]

Eikös tuokin liittynyt siihen kun bändi teki Jasonille alussa kaikenlaista kiusaa nähdäkseen onko tämä "tarpeeksi kova" bändin jäseneksi?

[Finnish Eddie]

Jason tietysti "nieli" tuon ratkaisun (veikkaisin että olisi halunnut kuulua paremmin levyllä) mukisematta ettei olisi tullut riitaa Jamesin ja Larsin kanssa? Potkujen pelossa?

[Lappis]

Varmasti kaikki edellämainittu. Jason pääsi soittamaan bändiin, mitä fanitti suuresti ja bändi oli hirmuisessa kasvuvaihteessa. Ei siinä varmasti paljoa vastaan uskaltanut pomoille laittaa, ettei pesti lähde alta pois.
Muistaakseni James myös halusi Justicesta todella kitaravetoisen levyn, mikä sit meni ehkä hivenen yli.

[Euronymous]

Lars ja James myös pehmenteli niitten ratkasuja selittelemällä ''Classic Albums'' -dokkarinpätkässä, että kun he olivat suht. kokemattomina päässy tuotannon johtoon, niin he halusivat kumpikin korostaa omia osuuksiaan ja siinä sivussa sitten basso ''vahingossa unohtui''. Onneksi seuraavalla levyllä se basso kuuluu

[Lappis]

Tässä Load-levyä kuuntelen ja aina digannut, ilmestymisestään lähtien. Toimii edelleenkin. Voisi vinyylinä metsästää tämän ja ReLoadin. Varsinkin nämä rokkijutut toimii, niitä mä diggaan itsekkin nykyään viljellä soitossa. Näin se ikä vaikuttaa meihin kaikkiin

Ain't my bitch, 2X4, The house jack build, Until it sleeps, King nothing, Hero of the day...Pelkkää värisuoraa levyn alkupää. Bleeding men kohdalla sit ensimmäisen kerran notkahtaa. Wasting my hate taas nostaa riman kovalle tasolle. Tuleepa muuten biisistä mieleen kesä -96 ja kaverin auton kova hinkkaaminen. Kovasti odoteltiin, että saadaan kortti ja päästään auton kanssa baanalle.
Tässä levyn lähestyessä loppuaan, niin ainoa oikeasti nolo hetki koetaan Ronnien aikana. Tämän biisin kun olisi suosiolla jättänyt ideoinnin ja treeniksellä soittelun jälkeen vain valua unholaan, niin ei olisi maailma paljoa menettänyt. Muutenhan Load on vallan erinomainen musiikillinen pläjäys. Tosin lopetusbiisin hehkutteluja en ole ikinä ymmärtänyt. Ei missään nimessä mikään loistobiisi, verrattuna vaikkapa levyn alkupäähän. ReLoad pitää kuunnella myös tässä joku päivä.

[Hilguma]

Täällä olis lippu myynnissä ensi kuun keikalle. Halvalla lähtee. Ks. http://rautaneito.com/bb/viewtopic.php?f=6&t=4978

[Lappis]

ReLoad soi.

Fuel starttaa levyn kivasti, mutta Ain't my bitchin tasolle ei ylletä. Varsin mukava rokkauspala kuitenkin levyn alkuun. Myöskään The Memory Remains ei ole huipputason biisi. Devil's Dance sen sijaan on törkeän kova, hidas junttaus kovilla riffeillä. Yksi lempibiiseistäni ollut alusta asti. Levyn ehdotonta parhaimmistoa. Jameksen laulu on mageen kuuloista tässä "pirun tanssissa". Tämäkin biisi menee ihan samoilla paikoilla ku Enter Sandman, eri järjestyksessä tietty vaan. Näihin samoihin paikkoihin Metallica on muuten tehnyt paljon biisejä, noin niinku nice to know-tietona...

The Unforgiven II jatkaa huippubiisien sarjaa. Omalla tavallaan jopa parempi kuin originelli versio. Mikään näistä kolmesta Unforgivenistä ei ole epäonnistunut mun korvissa.
Better than you on jotenkin laiska ja väsynyt. Johtunee paljolti Jaymzin laulutyylistä tässä biisissä. Mut ei tämä biisi lentoon lähde missään vaiheessa. Liikaa kertsiä.

Slither olikin tällainen hivenen erilainen biisi. Eihän sitä nyt voi olla arvostamatta, että bändi muuttuu eikä tee samaa levyä joka kerta uudestaan. Ihmetellä täytyy, että tällaisenkin bändin kohdalla voi puhua rahastamisesta. Mitähän rahastamista siinä on, että hylkää sen "hitti"levyn tyylin ja lähtee tuntemattomille vesille tekemään jotain sellaista, mikä sillä hetkellä tuntuu oikealta? Eiköhän se rahastus tule enemmänkin sieltä, että koitettaisiin tehdä Black-levyä uudestaan ja uudestaan.
Carpe diem baby oli muistaakseni kova biisi ja olihan se sitä, levyn parhaimmistoa. Jotenkin erilailla rakennettu biisi, vaikea selittää. Mutta helvetin hyvä biisi.

Bad Seed taasen oli muistaakseni ihan jätettä ja muisti meni tässäkin tapauksessa ihan kohdilleen.
Where the wild things are taas muutti kurssin sinne levyn ehdottomaan kärkipäähän. Todella magee biisi utuisilla melodioilla. Eeppinen biisi, levyn paras Devil's Dancen kanssa? Muutenkin näissä on jotain samaa, mutta ei liikaa.

Prince Charming...Jotenkin sellainen fiilis tulee, että Jaymz on istunut kitaran kanssa, jamitellut ja katsellut telkasta jenkkifudista samaan aikaan. Sit yhtäkkiä kelannut, että näistähän riffintyngistä voisi duunata biisin äkkiä. Joka suhteessa sellainen perus'tallicaveto. Kertsi on tosin ihan hyvä ja välikohdassa on ihan vanhan koulukunnan riffittelyäkin.
Low man's lyric...Kantria kesken kaiken? Aika erikoista don't ya think? Mä en ole koskaan ollut kantrin ystävä enkä mä ole sitä tässäkään tapauksessa. Skippaus.

Attitude vaikuttaisi olevan sellainen keskitason menopala. Jotenkin kuitenkin mitäänsanomaton.
Fixxxer sitten lopettaa levyn ja ainakin alun perusteella on tekemässä sitä paremmin kuin Loadin vastaava kipale. Kertsihän tässä olikin vallan mallikas, kyllä vain. Meinaa taas loppua kohden mennä ihan bändikämppäjamitteluksi. Ei sellaista levylle päästetä.
On muuten tälläkin levyllä hurjat mitat, 1h 16min. Load on suunnilleen saman mittainen ja Death Magnetic on 1h 14min. Ei näissä mitoissa ole mitään järkeä. Miksi ne tuottajat antaa bändien tehdä näiin pitkiä levyjä? 40 minuuttia se ideaali, 45 ehkä ja 50 ehdoton maksimi(poislukien progebändit).
Kyllähän lopputulos on selkeä; Load on tasaisen laadukas levy parilla hudilla ReLoadin ollessa täynnä enemmän mitäänsanomattomuutta kuin osumia.
Fuel menee startterina, Devil's Dance erinomainen, The Unforgiven II erinomainen, Carpe Diem Baby erinomainen, Where the wild things are erinomainen ja siinäpä ne sitten onkin. 5 biisiä mä olisin päästänyt läpi.
Loadilla muistaakseni 2 tai kolme biisiä, mitkä eivät oikein toimineet.

Selkeä voittaja; Load

Neljä ensimmäistä levyä ovat klassikkorässiä, Black oli jotain, mitä bändikään ei tiennyt tekevänsä ja nämä levyt sitten eri aikakauden 'Tallicaa. Onneksi omaan sen verran laajan musamaun nykyään, että voin ihan huoletta kuunnella myös tätä uudempaakin Metallicaa vanhan rinnalla. Mutta jos pitää valita näistä kahdesta levystä, niin helposti Load soittimeen.

[Jussi K]

The Unforgiven II jatkaa huippubiisien sarjaa. Omalla tavallaan jopa parempi kuin originelli versio. Mikään näistä kolmesta Unforgivenistä ei ole epäonnistunut mun korvissa.

Samaa mieltä, ollut siitä asti kun tuota Jyrki Countdownissa näytettiin.

[Jyyd]

Tästä innostuneena piti laittaa Load & ReLoad kans kuunteluun ja heittää vertailut:

Load:
Ain't My Bitch, The House Jack Built, Until It Sleeps, King Nothing, Hero of the Day, Bleeding Me, Wasting My Hate ja vielä The Outlaw Torn.. eihän tämä niin huono levy ollutkaan? Kaipa minä sitten lämpenen tälle keskitempo-'Tallicalle nykyäänkin enemmän, mutta nuo listatut biisit ovat itselleni sellaisia, joita ei yleensä tarvitse tätä levyä kuunnellessa skipata. Kirkkaimman top-kolmosen muodostavat Ain't My Bitch, Until It Sleeps sekä King Nothing.

ReLoad:
Fuel, Devil's Dance, Where the Wild Things Are.. siinäpä nuo oikeastaan ovat nykyään mun kohdalla. The Memory Remainskin kolahti aiemmin paremmin, nyt tuolla rintamalla on hiljaisempaa, vaikka toki kyllä totakin biisiä kuuntelee jos kohdalle osuu. Fuel oli ennen allekirjoittaneelle näistä Loadien avausbiiseistä paras, mutta nykyään pidemmän korren vie ilman muuta Ain't My Bitch. Where the Wild Things Are on sellainen biisi joka on noussut viime vuosina kuin varkain omaksi suosikiksini koko levyltä, hyvää fiilistelyä ilman turhaa kiirehtimistä.

Eli oman taiston Load voittaa pistein 8-3.

[Hese]

Alustavat aikataulut, ehkä Slayeriin mestoille.

Sonisphere Festivalin alustavat aikataulut:

Klo 14.00 Portit, ravintola-alueet ja myyntipisteet aukeavat

n. klo 14.50 Gojira
n. klo 15.40 Ghost
n. klo 16.30 Mastodon
n. klo 18 Danzig
n. klo 19.30 Slayer
n. klo 21 Metallica

Klo 24 Alue sulkeutuu