Lionheart = bändin paras.
Saxon
Moderator: The Killer Krew
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Lionheart on kyllä kovaa kamaa. Ei tosin tullut minään yllätyksenä levyn laatu, onhan tuota suitsutettu ympäriinsä. Itselläni ei ole ollut aiemmin selvää mielipidettä Saxonin parhaasta levystä, mutta nyt muutaman kuulleena Lionheart saattaa olla se kovin. Tiedä häntä, ehkä Inner Sanctum sittenkin? No joka tapauksessa kaksi uusinta pesevät kasariaikaiset kuulemani Wheels of Steelin ja Strongin.
^ Inner Sanctum on loppupeleissä muutaman mahtikappaleen levy. Levyn puolivälissä tulee hiukan sellaisia "ihan ok" -kappaleita, jotka eivät sytytä läheskään samalla tavalla kuin esimerkiksi levyn ensimmäinen ja viimeinen kappale. Mielipiteitähän toki, mutta molemmat levyt todella monesti kuulleena uskallan näin sanoa.
Lionheart 5/5
Inner Sanctum 4+/5
Denim and Leather bändin toisiksi kovin tuotos. Princess of the Night!
Lionheart 5/5
Inner Sanctum 4+/5
Denim and Leather bändin toisiksi kovin tuotos. Princess of the Night!
No Lionheart on kyllä ihan hyvä. Vaikka sielläkin on aika läjä mun mielestä melkoisia jämäbiisejä mihin ei riitä mielenkiinto alkuunkaan. Lähinnä nimiraita ja Witchfinder General on ne mitkä sieltä loistaa. Jos näitä uudempia Saxoneja pitää verrata niin kyllä Inner Sanctum on helvetisti kovempi levy. Hyvää nykyheviä kuitenkin. Todellisuudessa Saxonin kovin kama sijoittuu sinne Wheels of Steel/Denim And Leather (paras!)/Strong Arm of the Law-alueelle. Ei ole mitään rankkaa soundeilta saati materiaalilta mutta vittu kun rokkaa! Ja Saxonin rankin biisi on 20,000 Feet. Kuvitelkaas toi jollain LH/IS-soundeilla!
Parin viikon päästä olevasta keikasta ei voi muuta sanoa kuin että kunhan tulee kamat malliin Motorcycle Man, Wheels of Steel, 747, Machine Gun, Heavy Metal Thunder, 20000 Feet, Dallas 1PM ja vaikka koko Denim & Leather alusta loppuun niin vittu kun perse repeäisi! Nojoo, aika ilottelua mutta kyllä kovimmat tulee.
I'm living my fantasies.... AT TWENTY THOUSAND FEET!
Parin viikon päästä olevasta keikasta ei voi muuta sanoa kuin että kunhan tulee kamat malliin Motorcycle Man, Wheels of Steel, 747, Machine Gun, Heavy Metal Thunder, 20000 Feet, Dallas 1PM ja vaikka koko Denim & Leather alusta loppuun niin vittu kun perse repeäisi! Nojoo, aika ilottelua mutta kyllä kovimmat tulee.
I'm living my fantasies.... AT TWENTY THOUSAND FEET!
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Just kuuntelin Strong Arm of the Lawin ja kyllä se nimenomaan rokkaa rankasti. Todella yksinkertaisista riffeistä/kuvioista kasattu varsin heavy metalinen ja tiukka kokonaisuus. Ei tuo Strong nyt mikään tajunnanräjäyttäjä ole mutta hyvä heavylevy kuitenkin. Pitää kyllä poistaa Swampista Denim and Leatheria ja vastaavaa tässä heti kun tulee taas rahaa. Oli meinaan juuri tuo Denim hintaan 6.95€ edellisviikolla, ja samalla hinnalla tai euron kalliimmalla saa ainakin Eagle Has Landedia ja Wheels of Steelia.
Heh, mielipiteet vaihtelevat siis suuresti. Omasta mielestä albumin parasta valuuttaa edustaa ehdottomasti kappaleet: TO LIVE BY THE SWORD, Justice, Searcing for the Atlantis ja nimikkokappale. Ainoastaan Beyond the Grave on albumin "mitäänsanomattomin" raita, joka ei kuitenkaan ole huono, vaan loppupeleissä aika väritön. Riffit eritoten levyllä ovat mielipuolisen kovaa kamaa. Saxon goes Painkiller, mutta 100 kertaa paremmalla toteutuksella.condemned wrote:No Lionheart on kyllä ihan hyvä. Vaikka sielläkin on aika läjä mun mielestä melkoisia jämäbiisejä mihin ei riitä mielenkiinto alkuunkaan. Lähinnä nimiraita ja Witchfinder General on ne mitkä sieltä loistaa.
^ Painkiller pyyhkii edelleen koko Saxonin tuotannolla lattiaa. 
Beyond The Grave on tautisen riffinsä ja upean tunnelmansa myötä levynsä parhaimmistoa. Tuo To Live By The Sword on omaan korvaani levyn heikoin lenkki, sillä ei moista B-luokan Manowaria jaksa pidemmän päälle kuunnella. Uusimmalla levyllä samaa kategoriaa edustaa Ashes To Ashes. Lionheart kuitenkin on kokonaisuutena niin tasaisen vahva paketti, ettei tuo yksi heikompi esitys (To Live By The Sword) onnistu levyä pilaamaan. Denim & Leather on levynä (melkein) yhtä kova. The Inner Sanctum tulee kahden edellä mainitun vanavedessä.
Beyond The Grave on tautisen riffinsä ja upean tunnelmansa myötä levynsä parhaimmistoa. Tuo To Live By The Sword on omaan korvaani levyn heikoin lenkki, sillä ei moista B-luokan Manowaria jaksa pidemmän päälle kuunnella. Uusimmalla levyllä samaa kategoriaa edustaa Ashes To Ashes. Lionheart kuitenkin on kokonaisuutena niin tasaisen vahva paketti, ettei tuo yksi heikompi esitys (To Live By The Sword) onnistu levyä pilaamaan. Denim & Leather on levynä (melkein) yhtä kova. The Inner Sanctum tulee kahden edellä mainitun vanavedessä.
Levyn puolivälissähän tulee sellaisia helmiä kuin Red Star Falling (yksi parhaista slow-henkisistä vedoista), I've Got To Rock (To Stay Alive) ja Going Nowhere Fast. Tuo I've Got To Rock (To Stay Alive) omaa sellaisen draivin, että nousee omilla listoillani koko levyn kohokohdaksi.Ipe wrote:^ Inner Sanctum on loppupeleissä muutaman mahtikappaleen levy. Levyn puolivälissä tulee hiukan sellaisia "ihan ok" -kappaleita, jotka eivät sytytä läheskään samalla tavalla kuin esimerkiksi levyn ensimmäinen ja viimeinen kappale.
Nyt on kyllä korvassa jonkun korvassa vikaa.Hammer wrote:Levyn puolivälissähän tulee sellaisia helmiä kuin Red Star Falling (yksi parhaista slow-henkisistä vedoista), I've Got To Rock (To Stay Alive) ja Going Nowhere Fast. Tuo I've Got To Rock (To Stay Alive) omaa sellaisen draivin, että nousee omilla listoillani koko levyn kohokohdaksi.
State of Grace 5/5
Need For Speed 4/5
Let Me Feel Your Power 5-/5
Red Star Falling 5-/5
I've Got To Rock 3,5/5
If I Was You 3,5/5
Going Nowhere Fast 3,5/5
Ashes to Ashes 4/5
Empire Rising/Attila the Hun 5/5
Selvästi on siis huomattavissa albumin sisällä epätasaisuuksia. Tiukat kappaleet kuitenkin niin kovaa valuuttaa, että ne tasaisemmatkin kappaleet menevät siinä samassa junassa.
Lisäyksenä kappalekohtaiseen syväanalyysiin vielä Lionheartin arvosanat:
Witchfinder General 4,5/5
Man And Machine 4+/5
The Return/Lionheart 5/5
Beyond the Grave 3/5
Justice 5/5
To Live By the Sword 5/5
Jack Tars/English Man "A" War 4,5/5
Searcing For The Atlantis 5/5
Flying On the Edge 4,5/5
Vaikkei keskiarvo olekkaan kuin hiukan päälle 4,5, niin silti ne kovat kappaleet, riffit ja asenteet lyövät ne negatiiviset puolet, sillä seurauksella, että kokonaisarvosana on levystä 5/5.
NP: ACCEPT - Restless and Wild (Staying a Life) METAL!
-
Iron Constable
- Crusader

- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Saxon on siinä mielessä ihmeellinen bändi, että tuntuvat löytäneet sellaisen koko levyn läpi kestävän juonikuvion vasta vanhoilla päivillään. Materiaali vuoden 1997 Unleash The Beastista eteenpäin on aivan erilaista, kuin sitä aiempi. Vanhoilla levyillä oli hyvää tavaraa pari-kolme biisiä per levy, loput sitten mitä sattuu. Julkaisuja on toki niin paljon, että vanhastakin kataloogista tuuppaa livenä pari tuntia todella kovaa matskua, mutta ihmeellinen epätasaisuus bändin tuotoksia on aina vaivannut, sen takia itselleni Saxon on ollut sellaista Best Of-kamaa aina tuohon mainittuun -97 julkaisuun asti. Nyt on toisin.
THE INNER SANCTUM
Layout on kunnossa. Sini/musta sävyiset kannet, perinteinen, vakuuttava = erinomaisen tyylikäs kansitaide ja äijistä todella tylyt ja vuosirenkaat paljastavat kuvat, propsit siitä. 5v poikani totesi kansilehdykkää selaillessaan, että pelottavia miehiä, mutta silti kiltin näköisiä
Aika hyvin kiteytetty. Sanoi vielä, että isoin setä keskellä = Biff.
Bändi soittaa tällä levyllä vähän helvetin tiukasti, maailman vanhimman näköinen rumpali Nigel Glockler etenkin yllättää tuplapedaaleillaan useamman kerran, hienoa, että mies on kunnossa, kun kuitenkin jo vuosia sitten joutui astumaan terveyden takia syrjään vähäksi aikaa. Ja joka väittää Biffin laulusuoritusta puolivillaiseksi etc., voi vetää SEN päähänsä. Red Star Falling esittelee miehen nykyiset keuhkot koko komeudessaan, rupinen ja rähjääntynyt, mutta aivan pirun vakuuttava ja vaikuttava, suorastaan ruhjova soundi on miehen kurkussa tänä päivänä. Äijävoimaa, sanoisin.
State Of Grace
- mystinen ja kuuntelu kuuntelulta enemmän vakuuttava aloitus, erittäin hieno tunnelma. Kansitaide herää eloon tätä kuunnellessa. 9
Need For Speed
- tämän kovempaa ei tämän ikäinen bändi pääse, eikä ole väliksikään. Erinomaisen testosteronipitoinen rypistys, Biff laulaa aivan sairaan hyvin. Me likes wery mucho. 9.5
Let Me Feel Your Power
- periaatteessa todella agressiivinen ja rankka rypistys, kertosäe vesittää kappaleen tunnelman todella kummallisesti, ilman sitä pisteen parempi veto. 8
Red Star Falling
- kerrottiinko tässä nyt Neuvostoliiton tai jonkun muun kommunistivaltion kaatumisesta ihan helvatan myöhässä, aivan sama, täydellisen äijämäinen laulusuoritus ja biisin tunnelma todella heavy ja kaikin puolin täydellinen. 9.5
I´ve Got To Rock ( To Stay Alive )
- epäilyttävästä nimestä huolimatta oiva veto. Yleensä tämän tyyppisellä nimellä varustetut Saxon-biisit ovat olleet enemmän tai vähemmän kuraa, mutta nyt käydään tukevasti AC/DC-laatikolla. Riffit ja fiilis kuin 80-luvun lopun voima-Ac/Dc:ltä, mutta laulussa fiilistä Bon Scottin aikaisesta. Ihme koostumus, joka svengaa kuin hirvi. Voisin kuvitella tämän keikalla irrottavan laastin seinästä. 9
If I Was You
- rikollisen tarttuva biisi, todellista sinkkuainesta. Lyhyt, kompakti ja äärimmäisen tarttuva. Just näin. 9
Going Nowhere Fast
- nimensä mukaisesti ei mene oikein minnekään, eikä ainakaan nopeasti. Selkeästi levyn heikoin lenkki, vaikkei ihan mahdoton tämäkään. 7.5
Ashes To Ashes
- aika raskasta paatosta, tästä on hieman vaikeampi saada otetta, mutta menee sinne levyn tasaisen varmalle osastolle. 8.5
Empire Rising / Atila The Hun
- hyvä intro ja sitten mahtipontinen, mutta hiukkasen laahaava ja aavistuksen tylsänpuoleinen eepos. Vaikuttaa kuitenkin tiukentavan otettaan kuunteluiden myötä, joten tässä voi olla pitkien biisien tapaan "kasvuri". 8.5
Kyllä The Inner Sanctum menee näin päivän tehokuuntelun jälkeen Lionheartin kanssa sinne Saxon-albumien kärkeen, nimenomaan materiaalin tasalaatuisen ansiosta. Kova levy, aivan mieletön kontrasti esim. edelliseen Forever Free hankintaan verrattuna. Sen levyn paras biisi vetää juuri ja juuri vertoja tämän levyn heikoimmalle lenkille. Julkaisujen välillä sentään 15 vuotta. Vanha viini-vertaus pätee Saxonin suhteen paremmin kuin hyvin, ei olla lähelläkään eläkettä. Parin viikon päästä Tavastialla tärähtää.
THE INNER SANCTUM
Layout on kunnossa. Sini/musta sävyiset kannet, perinteinen, vakuuttava = erinomaisen tyylikäs kansitaide ja äijistä todella tylyt ja vuosirenkaat paljastavat kuvat, propsit siitä. 5v poikani totesi kansilehdykkää selaillessaan, että pelottavia miehiä, mutta silti kiltin näköisiä
Bändi soittaa tällä levyllä vähän helvetin tiukasti, maailman vanhimman näköinen rumpali Nigel Glockler etenkin yllättää tuplapedaaleillaan useamman kerran, hienoa, että mies on kunnossa, kun kuitenkin jo vuosia sitten joutui astumaan terveyden takia syrjään vähäksi aikaa. Ja joka väittää Biffin laulusuoritusta puolivillaiseksi etc., voi vetää SEN päähänsä. Red Star Falling esittelee miehen nykyiset keuhkot koko komeudessaan, rupinen ja rähjääntynyt, mutta aivan pirun vakuuttava ja vaikuttava, suorastaan ruhjova soundi on miehen kurkussa tänä päivänä. Äijävoimaa, sanoisin.
State Of Grace
- mystinen ja kuuntelu kuuntelulta enemmän vakuuttava aloitus, erittäin hieno tunnelma. Kansitaide herää eloon tätä kuunnellessa. 9
Need For Speed
- tämän kovempaa ei tämän ikäinen bändi pääse, eikä ole väliksikään. Erinomaisen testosteronipitoinen rypistys, Biff laulaa aivan sairaan hyvin. Me likes wery mucho. 9.5
Let Me Feel Your Power
- periaatteessa todella agressiivinen ja rankka rypistys, kertosäe vesittää kappaleen tunnelman todella kummallisesti, ilman sitä pisteen parempi veto. 8
Red Star Falling
- kerrottiinko tässä nyt Neuvostoliiton tai jonkun muun kommunistivaltion kaatumisesta ihan helvatan myöhässä, aivan sama, täydellisen äijämäinen laulusuoritus ja biisin tunnelma todella heavy ja kaikin puolin täydellinen. 9.5
I´ve Got To Rock ( To Stay Alive )
- epäilyttävästä nimestä huolimatta oiva veto. Yleensä tämän tyyppisellä nimellä varustetut Saxon-biisit ovat olleet enemmän tai vähemmän kuraa, mutta nyt käydään tukevasti AC/DC-laatikolla. Riffit ja fiilis kuin 80-luvun lopun voima-Ac/Dc:ltä, mutta laulussa fiilistä Bon Scottin aikaisesta. Ihme koostumus, joka svengaa kuin hirvi. Voisin kuvitella tämän keikalla irrottavan laastin seinästä. 9
If I Was You
- rikollisen tarttuva biisi, todellista sinkkuainesta. Lyhyt, kompakti ja äärimmäisen tarttuva. Just näin. 9
Going Nowhere Fast
- nimensä mukaisesti ei mene oikein minnekään, eikä ainakaan nopeasti. Selkeästi levyn heikoin lenkki, vaikkei ihan mahdoton tämäkään. 7.5
Ashes To Ashes
- aika raskasta paatosta, tästä on hieman vaikeampi saada otetta, mutta menee sinne levyn tasaisen varmalle osastolle. 8.5
Empire Rising / Atila The Hun
- hyvä intro ja sitten mahtipontinen, mutta hiukkasen laahaava ja aavistuksen tylsänpuoleinen eepos. Vaikuttaa kuitenkin tiukentavan otettaan kuunteluiden myötä, joten tässä voi olla pitkien biisien tapaan "kasvuri". 8.5
Kyllä The Inner Sanctum menee näin päivän tehokuuntelun jälkeen Lionheartin kanssa sinne Saxon-albumien kärkeen, nimenomaan materiaalin tasalaatuisen ansiosta. Kova levy, aivan mieletön kontrasti esim. edelliseen Forever Free hankintaan verrattuna. Sen levyn paras biisi vetää juuri ja juuri vertoja tämän levyn heikoimmalle lenkille. Julkaisujen välillä sentään 15 vuotta. Vanha viini-vertaus pätee Saxonin suhteen paremmin kuin hyvin, ei olla lähelläkään eläkettä. Parin viikon päästä Tavastialla tärähtää.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
^ Kiitokset Wiggumin suuntaan.
Osaisitkos suositella mulle Saxonia vielä näin yleisesti 90-luvun aikakaudelta? Jäänyt vähän pimentoon tuo ysärituotanto ja sen ilmeisen kyseenalainen laatu; toisille kolahtaa ja toisille ei. Kasarikama on suurinpiirtein tiedossa ja monta levyä ostoslistalla + tietenkin kaksi uusinta levyä.
Itse ainakin suosittelisin Solid Ball Of Rock-lättyä. Mulle ainakin uppoaa, ei mielestäni häviä juuri kasarikauden matskulle. Tuota lukuunottamatta en muuten tunne ysärituotantoa.Stratocaster wrote:^ Kiitokset Wiggumin suuntaan.Osaisitkos suositella mulle Saxonia vielä näin yleisesti 90-luvun aikakaudelta? Jäänyt vähän pimentoon tuo ysärituotanto ja sen ilmeisen kyseenalainen laatu; toisille kolahtaa ja toisille ei. Kasarikama on suurinpiirtein tiedossa ja monta levyä ostoslistalla + tietenkin kaksi uusinta levyä.
Try to hold some faith
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
in the goodness of humanity...
IRON MAIDEN FOREVER!!
Jonkun korvassa on todellakin vikaa. Pienenä vertailuna:Ipe wrote:Nyt on kyllä korvassa jonkun korvassa vikaa.
I've Got To Rock 3,5/5 = 5/5
If I Was You 3,5/5 = 4+/5
Going Nowhere Fast 3,5/5 = 4½/5
Witchfinder General 4,5/5 = 5/5
Man And Machine 4+/5 = 5/5
Beyond the Grave 3/5 = 4½/5
To Live By the Sword 5/5 = 3½/5
Samaa mieltä sentään siitä, että Lionheart on 4,5 - 5,0 / 5,0- tason levyn.
Konstaapeliltä hyvä arvio. Pääasiassa hyvinkin samaa mieltä, sillä erotuksella, että tuo Going Nowhere Fast iskee 80-luvun Saxonin mieleentuovalla riffittelyllään meikäläiselle mainiosti.
-
Iron Constable
- Crusader

- Posts: 7993
- Joined: Tue Jan 06, 2004 15:13
- Location: Bay Area, Southern Finland
Kyl mää suosittelisin tota Unleash The Beastia, on ensimmäinen todella tasalaatuinen, vähän modernimmalta kuulostava levy. Tasaisen hyvä ilman ihmeempiä notkahduksia. Ja samaan hengenvetoon suosittelen välttämään Forever Free:tä, jollei nyt lähde eurolla tai kahdella. Kolme on jo liikaa. Ja samaa mieltä reptilen kanssa tosta Solid Ball Of Rockista, ihan OK. Itelläkin vähän vaiheessa tämä uudempi Saxon, joten en uskalla muista tarkempaa lausua.Stratocaster wrote:^ Kiitokset Wiggumin suuntaan.Osaisitkos suositella mulle Saxonia vielä näin yleisesti 90-luvun aikakaudelta? Jäänyt vähän pimentoon tuo ysärituotanto ja sen ilmeisen kyseenalainen laatu; toisille kolahtaa ja toisille ei. Kasarikama on suurinpiirtein tiedossa ja monta levyä ostoslistalla + tietenkin kaksi uusinta levyä.
Nykyään melkein kaikki on jännää.
Noiden Straton kysymien 1990-levyjen asemasta (joista tosiaan erityisesti Forever Free tai Metalhead eivät todellakaan rahanarvoisia ole) suosittelisin pikemminkin nyt matkasta unohdettuja 1980-luvun lopun levyjä.
Jo semilegendaarisella '84 Crusaderilla alettiin ottaa noita kepeämpiä (yleensä epäonnistuneita) biisejä perus-nwobhm:n rinnalle mukaan ajan hengessä, mutta mikäs siinä kun vastapainona on bndin parhaita biisejä: Broken Heroes ('85 Innocence Is No Excuse), Battle Cry ('86 Rock The Nations), Where The Lightning Strikes ('88 Destiny), Ride Like the Wind-coveria unohtamatta.
Dogs Of Warilla ('95) on myös joitain todella hyviä biisejä, siitä taisi vastikään tulla SPV:n uusiopainoskin.
Jo semilegendaarisella '84 Crusaderilla alettiin ottaa noita kepeämpiä (yleensä epäonnistuneita) biisejä perus-nwobhm:n rinnalle mukaan ajan hengessä, mutta mikäs siinä kun vastapainona on bndin parhaita biisejä: Broken Heroes ('85 Innocence Is No Excuse), Battle Cry ('86 Rock The Nations), Where The Lightning Strikes ('88 Destiny), Ride Like the Wind-coveria unohtamatta.
Bad Boys (Like To Rock n' Roll)? Party 'Til You Puke?IC wrote:I've Got To Rock ( To Stay Alive )
- epäilyttävästä nimestä huolimatta oiva veto. Yleensä tämän tyyppisellä nimellä varustetut Saxon-biisit ovat olleet enemmän tai vähemmän kuraa.
Dogs Of Warilla ('95) on myös joitain todella hyviä biisejä, siitä taisi vastikään tulla SPV:n uusiopainoskin.
Sent from my Panzerkampfwagen Tiger using Enigma
-
Wrathchild.
- Kisälli

- Posts: 529
- Joined: Tue Feb 07, 2006 17:47
- Location: jyväskylä
http://forum.saxon747.com/showthread.php?t=243
Tuolta näkee eilisen Ateenan keikan setin. Tasan kaks viikkoa keikkaan, tulee varmasti SAATANAN KOVA
Tosin yksi superbiisi on valitettavasti pudonnut pois täällä aiemmin ilmoitetusta setistä.
Tuolta näkee eilisen Ateenan keikan setin. Tasan kaks viikkoa keikkaan, tulee varmasti SAATANAN KOVA
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
np. Saxon - Denim and Leather
Saxon on kyllä aivan helvetin kova. Ei voi tarpeeksi korostaa bändin loistavuutta. On meinaan tullut seottua Saxoniin aika lailla. Ottaakin rankasti pannuun aktin missaaminen livenä tässä piakkoin...
Lisää Saxonia vaan hyllyyn mahdollisimman pian. Tämä on sitä todellista Heavy Metalia.
Saxon on kyllä aivan helvetin kova. Ei voi tarpeeksi korostaa bändin loistavuutta. On meinaan tullut seottua Saxoniin aika lailla. Ottaakin rankasti pannuun aktin missaaminen livenä tässä piakkoin...
Lisää Saxonia vaan hyllyyn mahdollisimman pian. Tämä on sitä todellista Heavy Metalia.
-
Asamael
- Hiippari

- Posts: 1500
- Joined: Tue Nov 09, 2004 19:23
- Location: Herwood Forest, Mansester
- Contact:
Settilista nostaa kyllä veden kielelle!
Cdonista tilasin tuon Inner Sanctumin, ja nyt kun on pari kertaa kuunneltu se läpi, niin vaikuttaa perusjämäkältä Saxon-levyltä, joskaan mikään klassikko ei kyseessä olekaan. State of Grace ja Red star falling ovat kyllä täysosumia, ja voin kuvitella minkälaista riehumista esim. Let me feel your power aiheuttaisi livetilanteessa, muutaman metrin päästä Biffistä ja kumppaneista nautittuna.
Cdonista tilasin tuon Inner Sanctumin, ja nyt kun on pari kertaa kuunneltu se läpi, niin vaikuttaa perusjämäkältä Saxon-levyltä, joskaan mikään klassikko ei kyseessä olekaan. State of Grace ja Red star falling ovat kyllä täysosumia, ja voin kuvitella minkälaista riehumista esim. Let me feel your power aiheuttaisi livetilanteessa, muutaman metrin päästä Biffistä ja kumppaneista nautittuna.
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
The Inner Sanctum on aivan saatanan kova. En edes omista levyä vielä, mutta joka pirun riffi pyörii päässä Dantella viikko sitten kuunneltujen pätkien perusteella.Asamael wrote:Settilista nostaa kyllä veden kielelle!
Cdonista tilasin tuon Inner Sanctumin, ja nyt kun on pari kertaa kuunneltu se läpi, niin vaikuttaa perusjämäkältä Saxon-levyltä, joskaan mikään klassikko ei kyseessä olekaan. State of Grace ja Red star falling ovat kyllä täysosumia, ja voin kuvitella minkälaista riehumista esim. Let me feel your power aiheuttaisi livetilanteessa, muutaman metrin päästä Biffistä ja kumppaneista nautittuna.
-
GODOFTHUNDER
- Hiippari

- Posts: 1614
- Joined: Wed Feb 08, 2006 22:35
- Location: 666 kilometriä Hellsingistä
- Contact:
Niin paljon ovat lautalaiset hehkuttaneet kyseistä bändiä, että päätin vihdoinkin ottaa selvää mistä helvetistä on oikeen kyse! No tuossa puoli tuntia sitten aloitin bändin kuuntelun Youtuben kautta ja voi helvetti kyseessähän on aivan pirun kova yhtye.. Ei turhaan siis hehkutettu! Riffit on kyllä niin kova kamaa, että alta pois! Ja sitten kun vierailin vielä teatrian sivuilla huomasin, että n. kolmen viikon päästä bändi vetää keikan Oulussa! Ei muuta ku sinne vaan!
NP. SAXON - Ride like the wind Ja sitten The Power & The Glory, jumalauta!!
NP. SAXON - Ride like the wind Ja sitten The Power & The Glory, jumalauta!!
Maiden todistettu:
06.07.05 Hellsinki 14.11.06 Hellsinki
15.11.06 Hellsinki 20.06.07 Rooma
01.07.08 Pariisi 02.07.08 Pariisi
18.07.08 Hellsinki 19.07.08 Tampere
06.07.05 Hellsinki 14.11.06 Hellsinki
15.11.06 Hellsinki 20.06.07 Rooma
01.07.08 Pariisi 02.07.08 Pariisi
18.07.08 Hellsinki 19.07.08 Tampere
-
Stratocaster
- Azazel

- Posts: 6078
- Joined: Fri Jul 15, 2005 17:18
SAXON - Denim And Leather 1981
Legendaarinen New Wave Of British Heavy Metal-pumppu Saxon julkaisi vuonna -81 neljännen studiolevytyksensä, klassisen Denim And Leatherin. Tuohon aikaan melkeinpä suurinta suosiotaan elänyt yhtye ei todellakaan levännyt laakereillaan, vaan Denim And Leather oli nopeasti valmisteltu jatke peräti kahdelle edellisvuonna julkaistulle levytykselle.
Bändin koostuessa klassisesti miehistä Byford/Oliver/Quinn/Dawson/Gill tarjoaa Denim And Leather melko tarkalleen 38 minuuttia ensiluokkaista perusheavya varustettuna hyvällä fiiliksellä - ja vielä paremmilla riffeillä.
Denim And Leather on yksi Saxonin suurimmista klassikoista ja jokaisen heavy-diggarin hyllyyn allekirjoittaneen(kin) mielestä kuuluva albumi. Varustettuna sellaisilla klassikkokappaleilla kuin And The Bands Played On, Princess Of The Night, Denim And Leather tai Never Surrender, ei kokonaisuus voi mennä vikaan. Hittistatuksen ulkopuolisetkaan vedot eivät jää täytepalojen rooliin, vaan laatu on tasaisen vahvaa Saxonia.
Mainio levy! 4½/5
-------------------------------------------------------------------
Stratocaster siirtynyt virallisesti lyhyiden arvostelujen pariin.
Legendaarinen New Wave Of British Heavy Metal-pumppu Saxon julkaisi vuonna -81 neljännen studiolevytyksensä, klassisen Denim And Leatherin. Tuohon aikaan melkeinpä suurinta suosiotaan elänyt yhtye ei todellakaan levännyt laakereillaan, vaan Denim And Leather oli nopeasti valmisteltu jatke peräti kahdelle edellisvuonna julkaistulle levytykselle.
Bändin koostuessa klassisesti miehistä Byford/Oliver/Quinn/Dawson/Gill tarjoaa Denim And Leather melko tarkalleen 38 minuuttia ensiluokkaista perusheavya varustettuna hyvällä fiiliksellä - ja vielä paremmilla riffeillä.
Denim And Leather on yksi Saxonin suurimmista klassikoista ja jokaisen heavy-diggarin hyllyyn allekirjoittaneen(kin) mielestä kuuluva albumi. Varustettuna sellaisilla klassikkokappaleilla kuin And The Bands Played On, Princess Of The Night, Denim And Leather tai Never Surrender, ei kokonaisuus voi mennä vikaan. Hittistatuksen ulkopuolisetkaan vedot eivät jää täytepalojen rooliin, vaan laatu on tasaisen vahvaa Saxonia.
Mainio levy! 4½/5
-------------------------------------------------------------------
Stratocaster siirtynyt virallisesti lyhyiden arvostelujen pariin.
-
Asamael
- Hiippari

- Posts: 1500
- Joined: Tue Nov 09, 2004 19:23
- Location: Herwood Forest, Mansester
- Contact:
Joo, kyllä Saxon on kaikki hehkutukset ansainnut. Kyseessä on samanlainen ilmiö kuin itse Maidenin tapauksessa, eli bändi hehkuu jotain selittämätöntä energiaa, mikä saa kaikki sekoamaan.GODOFTHUNDER wrote:Niin paljon ovat lautalaiset hehkuttaneet kyseistä bändiä, että päätin vihdoinkin ottaa selvää mistä helvetistä on oikeen kyse! No tuossa puoli tuntia sitten aloitin bändin kuuntelun Youtuben kautta ja voi helvetti kyseessähän on aivan pirun kova yhtye.. Ei turhaan siis hehkutettu! Riffit on kyllä niin kova kamaa, että alta pois! Ja sitten kun vierailin vielä teatrian sivuilla huomasin, että n. kolmen viikon päästä bändi vetää keikan Oulussa! Ei muuta ku sinne vaan!
NP. SAXON - Ride like the wind Ja sitten The Power & The Glory, jumalauta!!
Nyt soitossa Saxonin livelevy The Eagle Has Landed part III vuodelta 2006, ja kipale on helevetin kova Never Surrender. Ja sitte lähteekin Frozen Rainbow, namnam.
-
Asamael
- Hiippari

- Posts: 1500
- Joined: Tue Nov 09, 2004 19:23
- Location: Herwood Forest, Mansester
- Contact:
^
No mua ei ainakaan haittaa pienet harha-askeleet, kun monen pidemmän uran omaavan lempibändin matkan varrelle niitä kuitenkin on sattunut. Jos Saxonin nykykuntoa katsotaan, niin mielestäni asiat on varsin hyvällä tolalla. Wheels of steelin liveversio soitossa, aijai tätä nannaa sitten viides päivä ensi kuuta.
No mua ei ainakaan haittaa pienet harha-askeleet, kun monen pidemmän uran omaavan lempibändin matkan varrelle niitä kuitenkin on sattunut. Jos Saxonin nykykuntoa katsotaan, niin mielestäni asiat on varsin hyvällä tolalla. Wheels of steelin liveversio soitossa, aijai tätä nannaa sitten viides päivä ensi kuuta.
