"Nothing is sacred - back then or now."

Seventh Son Of The Seventh Son-kiertueen keikka jäi mieleeni yhtenä parhaista Maidenin koskaan soittamista konserteista.Kuusi uutta kappaletta soivat tuoreina ja vanha tuotanto piti kutinsa.Visuaalisesti esitys oli yksi näyttävimmistä, mitä Maiden on koskaan tehnyt, sillä valoshow oli loistelias, pyrotekniikkaa löytyi ja lavalla oli muutenkin yllin kyllin katseltavaa Seventh Son-levyn kansista ja levypussista tuttujen lavarakennelmien muodossa.

Länsi-Saksasta tuleva Helloween-yhtye oli tuolloin kovassa nousuputkessa, joten heidät toivotti lämpimästi tervetulleeksi Maidenin lämmittelijäksi.Helloween oli muutoinkin juuri tuolloin terävimmillään, sillä bändin viimeisin studiokiekko oli toinen toistaan parempia raitoja sisältänyt Keeper Of The Seven Keys, Part 2.Helloweenin 45 minuuttisen setin aloituskappaletta en tuntenut, mutta sen jälkeen kuultiin (esittämisjärjestyksessä) Dr.Stein, Helloween, Future World, The Rise And The Fall ja How Many Tears.Helloween takoi energisen setin eikä Maiden-yleisöllä tuntunut olevan mitään sakemannien esitystä vastaan, sillä tuolla kertaa ei yleisö huudellut pääesiintyjää lavalle lämmittelijän osuuden aikana.

Iron Maidenin osuus alkoi hieman tavallisuudesta poikkeavissa merkeissä, sillä Dickinson aloitti osuutensa kulisseista laulaessaan Moonchildin alkutahdit.Esityksen aloitus oli näyttävä, sillä Moonchildin rauhallisen alun päättyessä, räjähti lavan etuosassa neljä valtavaa paukkua samalla, kun musiikki lähti räväkämmin liikkeelle.The Evil That Men Don esitystä pohjustettiin nauhalta tulevalla ukkosen jyrinällä.Tietty jyrinä pohjusti myös uuden levyn mielenkiintoisimpiin kappaleisiin kuulunutta Infinite Dreamsiä, sillä sen esittelyn yhteydessä Dickinsonin ilmoitti, että hänellä oli nuha, jonka jälkeen hän niisti kovaäänisesti nenäänsä.Edellisen kiertueen ohjelmistosta puuttunut The Trooper suoritti riemupaluun ohjelmistoon ja sitä juhlistettiin lavan taustalla roikkuvilla kolmella isolla Englannin lipulla.Dickinson kertoi Can I Play With Madnessin olleen heille kansainvälinen hitti, joten oli luontevaa korostaa kappaletta pyroteknisin keinoin tähtisuihkeilla.Heaven Can Wait toi lavalle sittemmin perinteeksi muodostuneen roudarikuoron, joka lauloi kappaleen kuoro-osuuden.Joukossa oli yksi nainenkin.Dickinson laulatti sen jälkeen yleisöä ja ilmoitti tarjoavansa kaikille paukut, mikäli yleisö pystyy samaan kuin hän.Tuo paukkujen tarjoamista edellyttävä temppu oli omien poskien rummutus kaksin käsin.Paukut jäivät saamatta.Wasted Years kuitenkin korvasi sen puutteen.

Oli juhlallista kuulla tuore The Clairvoyant keikalla, sillä tarttuva melodia vei vaivatta mukanaan.Erikoisin uutuus oli kuitenkin Seventh Son-albumin nimikappale, jonka aikana rumpalin lavan takaa kääntyi esiin isokokoinen, Eddietä esittävä kirjoittajapatsas.Näky oli sama kuin Seventh Sonin levypussissa oleva kuva kirjoituspöydän ääressä istuvasta Eddiestä.Lisäksi lavan sivuille ilmestyi kynttiläpatsaita ja kipinäsuihkut juhlistivat tunnelmaa.Hallowed Be Thy Namen aikana nousivat lavalla esiin Seventh Son-levykannesta tutut patsasmaiset pylväät.Show huipentui Iron Maiden-kappaleeseen, jonka aikana rumpujen takaa nousi esiin uusi Seventh Sonin levykannesta tuttu Eddie, joka piteli käsissään sykkivää hahmoa.Kappaleen lopussa Eddien päästä leimahti tuli ja tähtisuihke täydensi kokonaisuuden.

Ylimääräisten kappaleiden aluksi Dickinson esitteli yhtyettä hieman tavanomaisesta poiketen.Kitaristi Dave Murray esiteltiin ilmoittamalla: "Kitarassa David Bowie." Lisäksi esittelyssä mainittiin: "Tohtori Stalin trumpetissa", joka saattoi olla lämmittelijänä toimineen Helloweenin Dr.Stein-kappaleen inspiroima.Dickinson liikkui muutenkin Helloween- aiheessa, sillä hän otti lavan takaa Helloween-kurpitsan, jonka laittoi mikrofonin päähän.Kurpitsan läpi puhumalla Dickinson esitteli ensimmäisenä ylimääräisenä soineen Run To The Hillsin.

Seventh Son-konsertin tunnelmista voi saada jonkinlaista kuvaa katsomalla kahdella Englannin keikalla kuvatun Maiden England-videon, jonka ohjelmisto tosin poikkeaa jonkin verran Suomen konsertin materiaalista.Lisäksi videon yleisvaikutelma on kumman studiomainen.

Kari Huhta