escudon raportti

Eipä ollut pitkää aikaa kerennyt edellisen keikan loppumisesta kulua kun odotusten mukaisesti Iron Maidenin "Dance of Death World Tour" starttasi ja Helsinginkin liput tulivat piakkoin myyntiin. Konserttipaikkana oli jo edelliseltä keikalta tutuksi tullut Hartwall-Areena. Edellinen konsertti oli tehnyt niin mieleenpainuvan muiston että tätä keikkaa odotin taas kuin kuuta nousevaa, varsinkin kun uusin levy "Dance of Death" osoittautui allekirjoittaneen mielestä parhaaksi Iron Maidenin albumiksi koskaan. Maiden tuntuukin nauttivan Suomessa erityisen makoisaa nousukautta, koska toisen keikankin liput myytiin loppuun lähes yhtä nopeasti kuin puoli vuotta sitten. Lisäksi "Dance of Death" möi kultaa kolmessa päivässä, sekä ansaitusti Maiden sai megalevyt puolen miljoonan levyn yhteismyynnistä. Näitä lukuja kelpasi katsella konserttia odotellen.

Tietysti pahin piti tapahtua, muutama päivä ennen keikkaa järjestäjä Welldone ilmoitti että Bruce Dickinsonin saama kurkunpään tulehdus ei ota parantuakseen ja konserttipäivä jouduttaisiin lykkäämään myöhemmäksi. Se söi jo miestä pahemman kerran, kaikki tarvittavat järjestelyt oli jo tehty ja matka Kuopiosta Helsinkiin oli lähes alkamassa. No, kunnon hevimies ei helpolla lannistu joten eikun odottelemaan uuden keikkapäivän julkistamista. Konsertin ajankohdaksi imoitettiin 21. Joulukuuta, ei Iron Maidenin pojat olisi parempaa joululahjaa voineet keksiä! Kaikille tämä päivämäärä ei tietystikään sopinut, joten viime hetken lipun palautuksiakin toki tapahtui ja jotkut saivat itselleen viime hetken paikat vuoden kovimpiin joulukekkereihin.

Toinen kerta toden sanoo ja Joulukuun 21. päivän aamuna seurueemme starttasi matka-auton ja lähdettiin ajelemaan kohti Helsinkiä. Matka sujui ilman sen suurempia kommelluksia, tosin paikoin oli huonon sään takia pahojakin kolareita sattunut autoilijoille. Pysähdyttiin sukulaisten luo tankkaamaan viime hetken tankkaukset ennen lähtöä Areenalle. Velipojalle oli tällä välin noussut korkeamman asteinen kuume joten se oli Impaled Nazarenea lainaten vitutuksen multihuipennus kun todettiin yhteisellä päätöksellä että velipojalta jää tällä kertaa konsertti väliin. No, minkäs teet, ei auttanut muu kuin jatkaa matkaa vajaalla miehityksellä ja toivoa että saisi ovella ylimääräisen lipun myytyä pois käsistä.

Areenalle saavuttiin tällä kertaa hieman myöhemmin kuin viimeksi, tosin ihan viime tippaan ei jätetty nytkään kun oli lippu myytävänä. Saatiin se sitten viime minuutilla pois käsistä pyörimästä ja voitiin keskittyä konserttiin täysillä voimilla. Oheistuotteet jäi tällä kertaa ostamatta ja mentiin suoraan paikoillemme odottelemaan tämänkertaisen lämmittelybändin, Poisonblackin aloittamista. Voin sanoa että tällä kertaa lämppäri oltiin osattu miettiä hieman tarkemmin kuin viime kerralla. Alun alkujaan lämppärin piti olla Funeral for a Friend mutta keikan siirtymisen takia he eivät lämpänneet Maidenia Helsingissä. Porukkaa oli katsomassa Poisonblackin settiä jo hyvissä määrin ja ihmiset olivat hyvin mukana, kävipä itse Nicko McBrainkin seuraamassa hetken lavan vierestä miten Suomen pojat vetää homman kotiin. Poisonblackin lopetettua alkoi sitten kuumeinen Maidenin odottelu.

Lavarakenteet olivat tällä kertaa todellakin erilaiset kuin kesällä. Taustalla kohosi jyhkeä linnamuodostelma, joka toi eittämättä monenkin mieleen uuden levyn kappaleen "Montségur". Tosin sitä biisiä ei tällä kertaa kuitenkaan kuultu. Lattiaan oli maalattu tutuksi tullut "Kuoleman rinki" mikä komeilee levyn pinnassakin. Nickon rumpusetti oli tälläkin kertaa silmiinpistävän hienoa tekoa, bassorumpuun oli maalattu yksi naamiopäisistä tanssijanaisista.

Tauko kesti yllättävän vähän ja Maiden aloitti konsertin selvästi etuajassa. Valot sammuivat ja tuttu "Doctor Doctor" alkoi soimaan, sitten tuli vielä varsinaisena introna joku "Brave New World" kiertueella introna olevaa pätkää muistuttava mahtipontinen musiikki. Nickon alkutahdit ja "Wildest Dreams" aloitti odotetusti setin. Bändi tuntui minusta olevan energisempi kuin kesän keikalla ja selvästi tyytyväisiä kun saivat keikan Helsinkiin nyt uudelleen järjestettyä. Alussa vaan oli pientä hätiköintiä, porukkaa juoksi omille paikoilleen vielä muutaman biisin jälkeen kun konserttia ei odotettu alkavaksi näin nopeasti. Nopean aloituksen jälkeen pieni tauko ja tuttu bassokuvio lähti käyntiin huutomyrskun saattelemana, "Wratchild" lunasti paikkansa varmana huudatusbiisinä.

Seuraavaksi tuli "Can I Play With Madness", joka on "Seventh Son of a Seventh Son" albumin ehkä heikoin kappale mutta keikkatilanteessa toimi täydellisesti. Tosin muistikuvani perusteella kertosäkeen täydelliset syntikkakikkailut eivät kuuluneet tarpeeksi mehukkaasti, tosin ei sitä siinä tilanteessa tullut ajatelluksi. Seuraavana tuli takuuvarma hitti "The Trooper" missä yleisö oli totuttuun tapaansa erittäin hyvin mukana ja Union Jack heilui Brucen käsissä tuttuun tapaan.

Bruce kehui välispiikissään Suomea Euroopan hevipääkaupungiksi ja kiitteli kulta- ja megalevyistä, mitkä heille oli annettu aikaisemmin päivällä. Sitten hän toivottikin jo yleisön tervetulleeksi kuoleman tanssiin ja uuden levyn nimibiisi "Dance of Death" starttasi rauhallisten äänien ja Brucen lyhyen runoilun saattelemana. Maidenin show muuttui tässä vaiheessa osittain jopa teatteriesitykseksi kun Bruce laittoi päälleen viitan ja naamarin muistuttaen levyn kannessa esiintyviä hahmoja. Allekirjoittaneeseen uuden levyn biisit upposivat kuin häkä ja nautinto oli mahtava, biisin lopussa Bruce tanssi demonisia pyörähdyksiään keskellä lavaa päättäen tämän mestariteoksen. Bändi oli kyllä todella kovassa kunnossa, kitaristit naulasivat sellaisia sooloja että heikompaa hirvittää. Pienten sade- ja ukkosefektien jälkeen käynnistyi "Rainmaker". Siitä huolimatta että biisi on loistava, se ei toiminut livetilanteessa aivan parhaalla mahdollisella tavalla kun mukana laulamiseen käyviä kohtia ei ollut. Voihan sitä tietysti välillä keskittyä enemmän kuunteluun ja moshaamiseenkin.

"Brave New World" oli jo vanhana tuttuna setissä edellisen kiertueen tapaan ja biisi toimi tälläkin kertaa moitteettomasti. Brucen sanavääntelyt toivat mukavaa lisämaustetta biisiin ja Janick iski yleisöstä saamansa tonttuhatun päähänsä, hymyilee ne hevimiehetkin kai joskus, tämä oli yksi sellaisia tilanteita. Taisipa tuo Janick pelata vielä täyteen puhalletulla kondomilla lentopalloakin eturivissä olleiden fanien kanssa.

Seuraavaksi vuorossa oli shown ehdoton spektaakkeli "Paschendale". Lavalle raahattiin piikkilanka-aitoja ja Bruce veti päälleen sotatakin ja kypärän. Kappaleen alkuun oli laitettu tunnelmanluojaksi noin minuutin pituinen intro missä pauhasivat kanuunat ja tykit, taustalle tullut lakana Paschendalen sotakentiltä toi oman tunnelmansa biisiin. Bruce lausui vielä jokusen runonpätkän ja viimeisen ison räjähdyksen jälkeen alkoi itse kappale tutulla rumpunakutuksella. Valoshow biisin aikana oli täydellinen ja kertosäkeessä ladattiin varmaan kovimmat desibelilukemat illan aikana mittariin. Kitarasoolot olivat ihan tappajia ja tunnelma tosiaan oli kuin sotatantereella. Ehdoton setin kohokohta!

"Paschendalen" jälkeen tuli varmaan illan suurin yllättäjä, "Lord of the Flies". Kyllä siinä alkuun kaikki taisi kuvitella biisin olevan uuden levyn biisi "Gates of Tomorrow" samantapaisen alun perusteella, mutta uskottavahan se oli että kyllä se kärpästen herra siellä vaan soi. Bruce huudatti selvästi tyytyväisenä yleisöä tämän viisun aikana ja kappale lähti muutamaa astetta korkeammalta kuin Blazen aikoina. Seuraavaksi tarjoiltiin taas uutta materiaalia "No More Lies" kappaleen muodossa. Tämän kappaleen kertosäe on selvästi luotu livetilanteeseen, kyllä se No More Lies! huuto lähti sydämestä joka kerta. Erityisplussana mahtava taustalakana oli väsätty tätä kappaletta varten.

Sitten tulikin kolmen pakollisen hitin kimara, jonka aloitti "Hallowed Be Thy Name". Tätä kappaletta on moneen otteeseen hehkutettu Iron Maidenin parhaaksi eikä suotta, joka kerta kulkee kylmät väreet kun hyytävä alku käynnistyy. "Fear of the Dark" veti totuttuun tapaan Suomalaiset sellaiseen hoilauskuoroon että siinä voisi moni miettiä että miten noinkin pienestä porukasta lähtee niin paljon ääntä. Varsinaisen setin päättäjänä toimi jo erittäin totuttuun tapaan "Iron Maiden" minkä aikana taustalla olevista linnan porteista nousi itse Eddie, tällä kertaa Kuoleman hahmossa viikatteen heiluessa mahtavasti. Steve Harrisin tuttu bassokuvio tuo aina kylmät väreet, varsinkin kun sen jälkeen lähtee aina tuttu veto "Scream for me Helsinki!".

Bändi poistui lavalta ja armoton huutomyrsky alkoi. Lavalle roudattiin penkkejä kitaristeja varten joten oli melko helppo arvata että seuraava kappale mentäisiin melko rauhallisissa merkeissä. Bändi saapui takaisin lavalle ja soittajien esittelyn jälkeen alkoi uuden levyn päättäjänä toiminut akustinen biisi "Journeyman". Bruce toimi kapellimestarina kun koko Hartwall-Areena hoilasin melodiaa mukana sen minkä vielä siinä vaiheessa kykeni. Oli todella hienoa kuulla akustinen biisi Maidenin keikalla, kappaletta sävytti entisestään Adrian Smithin lyhyt, mutta hieno soolonpätkä. "Journeymanin" jälkeen tunnelma muuttui taas kun kaiuttimista alkoi kuulua tuttuja ilmestyskirjan tekstejä. "The Number of the Beast" tuli tällä kertaa aivan setin loppupuolella, mutta toimi erittäin hyvin myös lopussa. Biisin aikana lavalle kömpi vielä Eddie toistamiseen, jälleen Kuoleman hahmossa. Setin lopetti jälleen "Run to the Hills" mikä näyttää toimivan livenä kerta toisensa jälkeen täydellisesti, huutomyrsky oli aivan järjetöntä kuunneltavaa. Biisin jälkeen bändi poistui mutta valot eivät heti syttyneet, joten yleisö jäi toki kiihkoissaan odottamaan toista encorea. Sitä ei kuitenkaan tullut vaan vähän ajan päästä valot syttyivät, ja sali alkoi tyhjentyä hiljaisten pettymysten mutinoiden saattelemana. Itse konsertti oli kuitenkin taas kerran täyttä rautaa, asettaisin tämän jopa kesäistä keikkaa korkeammalle.

Kotimatka olikin sitten täyttä helvettiä lumimyrskyssä ajaessa, kun rekka-autot suihkuttivat joka minuutti tuulilasin täyteen lunta. Alkumatka kotiin meni kirjaimellisesti sokkona. Mutta "The X-Factorin" soidessa taustalla matka jatkui ja perille päästiin. Eikä taas auta muu kuin odotella kärsimättömästi uutta Maidenin keikkaa täällä villissä pohjolassa.

Up the 'kin Irons!!!

Kuopiossa, 13.6.2004, Erno "escudo" Eskelinen